Yhdenvertaisuuslaki pisti vauhtia lajiliittointegraatioon

Meri-Maari Mäkinen

Lajiliittojen integraatiotyön tilannetta tarkasteltiin VAU:n järjestämillä vammaisurheilun aamukahveilla 3. marraskuuta. Asiaa käsiteltiin VAU:n tutkimuspäällikkö Aija Saaren toteuttaman sähköisen kyselyn pohjalta. Kysely lähetettiin noin 60 liitolle.

Yhdenvertaisuuslaki on ollut voimassa runsaan vuoden. Opetus- ja kulttuuriministeriö edellyttää valtionapua saavilta liikuntajärjestöiltä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa.

Saaren kyselyllä selvitettiin, onko lajiliitolla toimenpiteitä erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden mukaantulon helpottamiseksi, millaista terveyttä edistävää toimintaa tai kohdennettuja erityisryhmiä liitossa toteutetaan ja missä määrin lajiliitto on ottanut kokonaisvastuun lajinsa vammaiskilpaurheilumuodoista. Edellisen kerran näitä arvioitiin kaksi vuotta sitten (Saari 2015).

Syys-lokakuussa lähetettyyn kyselyyn vastasi 43 valtionapua saavaa lajiliittoa. Suurin osa (26 vastaajaa) toteuttaa vammaiskilpaurheilua jossakin muodossa. Pääpaino on paralympia- (20 vastaajaa) ja Special Olympics -toiminnassa (14 vastaajaa). Vastaajista kolmasosalla painopiste on kunto- ja terveysliikunnassa.

Yhdenvertaisuus on edennyt. Lajiliitoista 35 on huomioinut erityisryhmät ja vammaisurheilun yhdenvertaisuussuunnitelmassaan. Suurin osa (29 liittoa) markkinoi lajia ja 31 kannustaa seuroja toteuttamaan toimintaa myös erityisryhmille. 25 liittoa on nimennyt vastuuhenkilön tai työryhmän asiaa edistämään. Hyvältä siis näyttää.

Toisaalta on aiheita, joilla tarvitaan lisätoimia. Vain 15 liittoa kokoaa säännöllisesti tietoa seuroissa liikkuvista erityisryhmistä ja 17 tekee työtä esteettömien liikuntaolosuhteiden tai saavutettavien palveluiden kehittämiseksi.  Vain kahdeksan liittoa kerää palautetta erityisryhmiltä.

– Jos ei kysy asiakkaiden palautetta tai seuraa osallistujatilastoja, kuinka voi tietää missä mennään ja mitä pitäisi parantaa, vinkkaa Saari.

Yhdenvertaisuus ja inkluusio eivät ole helppoja asioita. Saaren mukaan edistyneimmät liitot ovat oivaltaneet kaksoisstrategian, jossa toisaalta edistetään erityisryhmiä, mutta samanaikaisesti valtavirtaistetaan.

– Kesäkuussa allekirjoitettu YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva ihmisoikeussopimus tuo yhdenvertaisuustarkasteluun vielä yhden tulokulman, Saari kertoo.

Sopimuksen mukaan vammaisilla henkilöillä tulee olla mahdollisuus valita missä haluaa liikkua ja toimia. Ei siis ihme, että muutama vastaaja anelee apua sen selkiyttämiseen, että mistä tässä integraatiossa oikein on kyse.

Kokonaisuutena lajiliittojen tilanne on kirjava.

– Meillä on liittoja, kuten uinti, ratsastus ja judo, jotka ovat tehneet tätä työtä pitkään ja jotka pystyisivät jo opastamaan muitakin. Sitten on pirteästi, mutta tyhjästä aloittavia liittoja kuten frisbeegolf ja miekkailu, jotka tarvitsevat aivan erilaista tukea, ihan alusta alkaen.  Yksi kyselyssä esille noussut idea on se, että lajiliittoja voisi ryhmitellä tason tai kehittämisteemojen mukaan. Lajiliitot voisivat sparrata myös toisiaan.

Lajiliitoissa arvostetaan VAU:n ja Paralympiakomitean tukea.

– Meidän tukitoimet arvioidaan pääosin hyvälle tasolle, iloitsee Saari.

Esimerkiksi Liikuntamaasta on tullut lajiliittojen ja vammaisurheilun yhteinen oppimis- ja kohtaamispaikka.  Toisaalta lajiliitot toivovat vammaisurheilun keskeisiltä toimijoilta yhtenäisempää suunnittelua ja viestintää, esimerkiksi yhteistä vuosikelloa, joka sisältää kaikki keskeiset vammaisurheilun koulutukset ja tapahtumat.

(Kuvassa uimari Meri-Maari Mäkinen, kuva: Paralympiakomitea/Harri Kapustamäki)

 

Ladattavat tiedostot