Maastohiihdossa kilpaillaan henkilökohtaisilla matkoilla ja viestimatkoilla. Hiihtotyylejä ovat perinteinen ja vapaa. Tavallisimmin käytetyt hiihtomatkat ovat vammaluokasta riippuen 1 km:stä 20 km:iin, ja elinsiirtourheilijoiden tunnin hiihtoon, mutta kehitysvammaisten Special Olympics -kilpailut voidaan järjestää jo 10 m matkasta alkaen. Sekä maasto- että ampumahiihdossa kaikki liikuntavammaiset pystyhiihtäjät hiihtävät samassa sarjassa sekä kaikki kelkkahiihtäjät samassa kelkkahiihtäjien sarjassa. Myös näkövammaiset hiihtäjät kilpailevat kaikki samassa sarjassa. Näissä vammaluokissa tulosten laskussa käytetään ns. prosenttijärjestelmää, jossa jokainen kilpailija saa omaan vammaluokkaansa oikeuttavan hyvitysprosentin riippuen onko kyseessä perinteisen tai vapaan kilpailu. Prosenttijärjestelmissä muutokset ovat mahdollisia ja järjestelmät määritellään (IPNSC) jokaiselle kilpailukaudelle erikseen. Kehitysvammaiset urheilijat kilpailevat omassa luokassaan ja elinsiirron saaneet urheilijat omassaan.

Ampumahiihdossa kilpaillaan 7,5 ja 12 km:n matkoilla. Matkat koostuvat 2,5 km:n lenkeistä. Hiihtäjät pysähtyvät ampumapaikoille joko kaksi tai neljä kertaa matkan aikana. Heillä on käytössään viisi laukausta. Ampumaetäisyys on 10 m. ”Hutiosumasta” annetaan joko aikasakko, joka lisätään loppuaikaan tai sakkokierros yhtä hutiosumaa kohti.

Maasto- ja ampumahiihdossa noudatetaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta Kansainvälisen Hiihtoliiton (FIS) ja Kansainvälisen Ampumahiihtoliiton (IBU) sääntöjä.