Uniikkeja muttei erityisasemassa – Sport Club Vantaassa voimistelun erityistoimintaa ei eritellä muusta toiminnasta

Rytmisen voimistelun kilparyhmä Uniikit loistaa menestyksellään Special Olympics -kilpailuissa, mutta osana seuraansa Sport Club Vantaata ryhmä on yhdenvertainen osa toimintaa. Miten seurassa on saanut alkunsa ja kehittynyt kukoistukseensa soveltava toiminta, jonka puitteissa treenaavat urheilijat niittivät mitaleita myös Berliinin Special Olympics -maailmankisoissa?

Sport Club Vantaa ja sen voimisteluryhmä Uniikit ovat hienoja esimerkkejä kaikille avoimesta urheiluseuratoiminnasta, joka tarjoaa muun muassa kehitysvammaisille henkilöille mahdollisuuden harrastaa ja yltää parhaimpaansa niin kilpaurheilun kuin omaksi iloksi harrastamisenkin parissa.

Voimistelun soveltava toiminta sai SC Vantaassa alkunsa, kun puheenjohtaja Jessica Matila kymmenisen vuotta sitten näki kansainvälisessä joukkuevoimistelukilpailussa kehitysvammaisten voimistelijoiden ryhmän ja totesi, että myös omalle seuralle oli saatava vastaavanlaista toimintaa.

- Ajatus siitä, että voimistelun pitää soveltua kaikille, oli kulkenut mukana seuran perustamisesta lähtien, mutta sitä oli aiemmin ajateltu etupäässä siitä näkökulmasta, että voimistelemaan voi tulla, halusi sitten treenata enemmän tai vähemmän tai oli kuinka taitava tahansa, kertoo SC Vantaan toiminnanjohtaja Eevakaisa Niemi.

Ajatuksen pohjalta syntyneessä Uniikit-ryhmässä voimistelee nykyisin suurin osa SC Vantaan yhteensä reilusta parista kymmenestä erityisvoimistelijasta, ja ryhmällä taustaseuroineen on vankka asema suomalaisessa soveltavassa voimistelussa.

Tästä kertoo myös ryhmän vahva edustus kesäkuussa Berliinissä kilpailluissa Special Olympics -maailmankisoissa: kolme Suomen maailmankisajoukkue Sisujengin neljästä mitaleja niittäneestä rytmisen voimistelun edustajasta voimistelee kotimaassa Uniikkien riveissä.

Valtaosa SC Vantaan ja Uniikkien erityisvoimistelijoista kiertääkin juuri Special Olympics -voimistelukilpailuita, ja lisäksi muutamia käy ihan vain harrastamassa. Joitakin erityistarpeisia harrastajia seuran riveistä löytyy myös integroituna vammattomien liikkujien ryhmiin.

Voimistelukummi tarvittaessa tukena tunneilla

Sport Club Vantaan toimintaan ei osallistu harrastajia vain seuran kotikonnuilta Itä-Vantaalta, vaan koko pääkaupunkiseudun ja laajemmin Uudenmaan alueelta.

Muun muassa alueellisen kattavuuden vuoksi seurassa onkin valjastettu käyttöön voimistelukummeja, joiden avulla voidaan tarjota halukkaille harrastusmahdollisuuksia myös vammattomien harrastajien voimisteluryhmissä lähempänä omaa kotipaikkaa.

Voimistelukummit voivat olla apuna myös silloin, kun harrastaja on kiinnostunut muista kuin voimisteluun keskittyvistä ryhmistä.

- Jos voimistelijalla on ollut vaikka näkövamma tai tietynasteinen kehitysvamma, voimistelukummi on käynyt hänen kanssaan tunneilla perusryhmissämme. Kaikille juuri voimistelu ei ole se juttu, ja silloin kummin kanssa on käyty esimerkiksi hiphop-tanssiryhmässämme, Niemi kertoo.

Voimistelukummeina toimii seuran nuoria ohjaajia tai apuohjaajia, ja niitä otetaan avuksi usein silloin, kun perheistä otetaan yhteyttä, voisiko oma lapsi osallistua tietyn ryhmän toimintaan. Niemi toteaa, että SC Vantaassa lähtökohta on aina se, että voi, ja silloin voimistelukummi tai tunneilla mukana käyvä vanhempi voi olla toimiva ratkaisu.

- On kausia, jolloin voimistelukummeja ei ole käytössä yhtään, ja toisina kausina niitä käy harrastajien mukana useampia. Paljon on perheistä kiinni.

Niemi haluaakin rohkaista erityistarpeisia harrastajia sekä heidän perheitään hakeutumaan reippaasti erilaisen harrastusten pariin ja kyselemään mahdollisuuksista.

- Kun urheiluseuroihin ollaan yhteydessä, väitän että moni niistä on sellaisia, joilla on kiinnostusta ja tahtoa löytää ratkaisuja siihen, että kaikki pystyvät olemaan mukana toiminnassa.

Urheiluseuroissa halutaan tarjota toimintaa, jolle on tarvetta – pitää vain tavoittaa harrastajat

Urheilussa, kuten niin monessa muussakin, vallitsee kysynnän ja tarjonnan yhteispeli. Lapsia, nuoria ja aikuisia, joilla on jokin vamma tai toiminnan rajoite, on laskennallisesti 15 % maailman väestöstä, mikä tarkoittaa pelkästään Suomessa yli puolta miljoonaa ihmistä. Kysyntää soveltavalle liikunta- ja urheilutoiminnalle siis varmasti riittää.

Eevakaisa Niemi uskoo, että urheiluseuroissa halutaan lähtökohtaisesti tarjota toimintaa, jolle on tarvetta ja johon halutaan mukaan. Jotta soveltavaa toimintaa saadaan tarjolle lisää, on urheiluseuroilta löydyttävä paitsi halua avata oma toimintansa kaikenlaisille harrastajille, myös keinoja tavoittaa potentiaaliset harrastajat. Tähän Niemellä on antaa muutama täsmävinkki:

- Jos alueella on vaikka erityiskoulu, jossa tiedetään käyvän tietynikäisiä oppilaita, siitä kannattaa napata kiinni. Samoin, jos seudulla on esimerkiksi kehitysvammaisille järjestettävää päivätoimintaa tai asuntoloita, ne ovat tahoja, joihin kannattaa olla yhteydessä harrastajia etsiessä.

Kun erityistarpeisia harrastajia tavoitetaan, seuroissa pystytään palvelemaan myös alueellisesti paremmin.

- Ihannetilanne olisi, että jokainen harrastaja omasta vammasta tai rajoitteesta huolimatta pystyisi harrastamaan lähellä omaa kotiaan. Meillä on yleisestikin voimistelijoiden suhteen tavoitteena, että kaikki voisivat voimistella omalla lähikoulullaan, ja samalla tavalla haluaisimme, että se että voimistelijalla on jokin vamma, ei tarkoittaisi sitä, että joutuu lähtemään 40 kilometrin päähän päästäkseen harrastamaan.

SC Vantaan ja Uniikkien kohdalla nykyisin Tampereella vaikuttavalla Mari Mieskosella oli ryhmän perustamisessa ja harrastajien löytämisessä vahva rooli.

- Mari oli tuolloin ahkerasti yhteyksissä eri tahoihin, mistä löydettiin harrastajia alkuvaiheessa kuin onnenkantamoisena paikalle tupsahtaneen Saga Hännisen lisäksi, Niemi sanoo viitaten myös Berliinin Special Olympics -maailmankisoissa taas mitaleille voimistelleeseen espoolaiskonkariin, joka on toiminut alusta asti Uniikkien kärkihahmona ja etenkin voimistelupiireissä suomalaisen erityisvoimistelun tunnetuimpana kasvona.

On merkityksellistä luoda esikuvia, mutta erityistoiminta ei saa olla erityisasemassa

Niemi kertoo, että Uniikeista on vuosien varrella tullut tietyllä tapaa koko SC Vantaan yhteinen sydän, jota kaikki haluavat olla tukemassa. Hän painottaa samalla, ettei erityistoiminta saa kuitenkaan joutua seurassa lapsen asemaan.

- Meidän urheilijat kokevat olevansa samalla tavalla osa seurayhteisöä kuin muutkin. Esimerkiksi Uniikeille oli ehkä muita merkityksellisempää saada käyttöön edustusjoukkueemme kisapuvut, ja on merkityksellistä luoda Sagan kaltaisia esikuvia. Meillä ollaan kuitenkin yhdenvertaisesti yhtä suurta perhettä, eikä erityistoiminta ole muusta urheilutoiminnasta erillistä tai erityisasemassa. Yhdessä tekeminen ja yhteenkuuluvuus on hyvin tärkeää koko seuran tasolla.

Soveltavan toiminnan sulautumisessa osaksi muuta toimintaa vaikuttavat Niemen listaamina muun muassa seuran koko, hallinnointimalli sekä etenkin se, kuinka kokenut erityisryhmän valmentaja on oman seuransa puitteissa. Uniikkien osalta sulautumisessa on onnistuttu muun muassa juuri ryhmää perustamassa olleen Mari Mieskosen ansiosta.

- Seuran joukkuevoimisteluvalmentajana Mari oli perillä koko seuran toiminnasta ja tunsi eri toiminnot hyvin, minkä ansiosta erityistoiminta saatiin lyötyä läpi tiiviiksi osaksi kokonaiskuvaa. Jos toiminta olisi käynnistetty jonkin ulkopuolisen tahon toimesta niin, että tuolta tulee Ritva ja perustaa meille tämmöisen ryhmän… En sano, etteikö sekin voisi toimia, mutta helpompaa se varmasti oli niin, että toiminta saman tien nivoutui osaksi tuttua, yhteistä toimintakulttuuria.

”Jos on innostusta, mielenkiintoa ja sydän paikallaan, se riittää”      

Mari Mieskosen siirryttyä Tampereelle Uniikkien valmennuksesta on menestyksekkäästi vastannut Susanna Kuusela. Niemi näkee ohjaajalla olevan hyvin suuri merkitys ryhmän toimintaan, mutta eri tavalla kuin on huomannut monissa urheiluseuroissa ajateltavan.

Niemi korostaa, kuinka ohjaajan on toki ymmärrettävä kokonaisuuksia sekä sitä, miten ja minkälaiset asiat vaikuttavat soveltavan toiminnan toteuttamiseen, mutta esimerkiksi vammaistyön erityisosaaja ei tarvitse olla.

- Seuroissa usein ajatellaan, kun pohditaan erityisryhmän käynnistämistä, että eihän meillä ole ketään tämän alan ammattilaista. Sanon silloin aina, että miten niin ei muka ole – teillähän on koko seura täynnä voimistelun ammattilaisia.

Niemi jatkaa:

- Voimistelun soveltavan ryhmän aloittaessaan ei tarvitse olla kehitysvammatyön ammattilainen tai erityisopettaja, vaan voimistelun osaaja, ihan samalla tavalla kuin jonkin muunkin ryhmän osalta. Jos on innostusta ja mielenkiintoa ja sydän paikallaan, se riittää – varmasti kaikissa lajeissa.

 
Kuvat: Sport Club Vantaa

Sport Club Vantaa on ollut mukana myös Suomen Paralympiakomitean vetämässä Avoimet ovet hankkeessa ja -verkostossa, jossa tuetaan suomalaisia urheiluseuroja vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien harrastajien mukaan ottamisessa. Yhteistyössä 14 liikunnan aluejärjestön ja kahdeksan lajiliiton kanssa toteutetun hankkeen on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö.

Haluatko aloittaa kaikille avoimen toiminnan omassa urheilujärjestössäsi tai kehittää toimintaa pidemmälle?
 
Tutustu Avoimet ovet -materiaalipankkiin