Tilaaja ja työelämä täällä, hei!

Opinnäytetyö on yksi merkittävimmistä vaiheista opiskelun loppusuoralla. Yliopistoissa puhutaan kandidaatin, pro gradu -töistä ja tohtorin väitöskirjoista, ammattikorkeakouluissa opinnäyte- tai lopputöistä eli oppareista. Osalle se on välttämätön pakko, toisille se voi avata uuden suunnan työelämään ja muutamat innostuvat niin, että jatkavat tutkijakoulutukseen ja tutkijoiksi. On myös niitä, jotka ottavat opparista liikaakin stressiä, suorituskynnys nousee ja se voi jäädä kokonaan tekemättä eikä opiskelija ehkä valmistu koskaan kyseiseen ammattiin.

Olen vannoutunut opinnäytetyöfani. Opinnäyte- tai lopputyö opettaa itsenäistä ja kriittistä ajattelua, tiedon kokoamista ja analysointia sekä johtopäätösten tekemistä, siis sitä kaikkea mitä tulevaisuuden työelämässä tarvitaan. Monimutkaistuvassa maailmassa tarvitaan ennen kaikkea ongelmanratkaisukykyä.

Ammattikorkeakouluopinnoissa opinnäytetöitä tehdään yhä useammin yhteistyössä työelämän kanssa. Saan yhä enemmän erilaisia opinnäytetöihin liittyviä tiedusteluita, minkä tulkitsen merkkinä lisääntyvästä kiinnostuksesta vammais- ja paraurheilua kohtaan. Innostuneiden opiskelijoiden tapaaminen on työn valopilkkuja, ja näissä prosesseissa oppii aina itsekin. Virallisesti olen opinnäytetöiden tilaaja ja työelämän edustaja, epävirallisesti ja yllättävän usein myös ohjaaja. Mitä siis toivoisin vammaisurheilun tai soveltavan liikunnan alueeseen linkittyvän opinnäytetyöntekijän pohtivan?

Ota käsitteet haltuun

Ota haltuun käsitteet vammaisurheilusta ja soveltavasta liikunnasta. Tutkimusmaailmassa käytettävä soveltava tutkimus -käsite voi hieman sekoittaa. Soveltava tutkimus liittyy tiiviisti käytäntöön. Soveltavaa tutkimusta voi tehdä soveltavan liikunnan parissa. Tutkimus tai opinnäytetyö voi linkittyä tiiviisti järjestön työhön, kuten hallintoon, valmennukseen, ohjelmiin, tapahtumiin ja osallistujiin. Sillä voi olla käytännön työtä hyödyttävä tavoite, kuten lisätä liikunnan harrastamista ja ohjelmiin osallistumista, kehittää uusia liikunta- tai välineideoita ja esteettömyyttä tai ihan käytännössä oppaan tai opetusmateriaalien tuottaminen. Tavoite kirjataan yleensä opinnäytetyön johdantoon.

Arviointitutkimus on soveltavaa tutkimusta. Arviointia ja seurantaa tarvitaan päätöksenteossa. Hallinnon kielellä puhutaan tiedolla johtamisesta. Arviointi- ja seurantatiedon tarve on lisääntynyt, koska rahoittaja yleensä haluaa tietää mitä rahalla on saatu aikaan. Liikuntajärjestöt saavat yleisavustusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja voivat hakea erilaisia hankerahoja monista suunnista, esimerkiksi EU:lta. Esimerkiksi Valtti-ohjelmaan liittyviä opinnäytetöitä on käytetty EU:lle ja opetus- ja kulttuuriministeriölle koottujen raporttien apuna.

Kun tietoa kootaan systemaattisesti, on helpompi seurata, onko ohjelmissa tai toimenpiteissä onnistuttu ja mitä pitää kehittää. Tätä tietoa tarvitaan myös vaikuttavuuden seurantaan. Systemaattinen seurantatieto helpottaa suunnittelua, ja hyvin suunniteltu ja toteutettu toiminta tuo säästöjä. Seurantatiedon avulla yritetään kohdistaa toimenpiteet ja rahat siten, että niistä saadaan mahdollisimman suuri hyöty. Selkeä tavoitteiden asettelu auttaa pohtimaan, millä työkaluilla niihin päästään, ja miten onnistumista seurataan. Se taas puolestaan tuo työhön ennustettavuutta ja läpinäkyvyyttä ja voidaan puhua tiedolla johtamisesta. Yksinkertaisimmillaan seuranta voi käsittää esimerkiksi palautekyselyn tekemisen jollekin kohderyhmälle, kuten Para School Day -palautteen kokoaminen opettajilta, Iloliikuttaja-koulutukseen osallistuneilta vertaisohjaajilta tai Liikuntamaan osallistujilta.  

Onko opaskirjalle oikeasti tarvetta?

Opiskelijoilla on usein mielessään jonkin käytännöllisen opasmateriaalin tuottaminen. Suosittelen kiertämään kirjaston kautta ja kaivamaan esille ensiksi alan perusteokset, kuten Soveltava liikunta (Rintala, Huovinen & Niemelä 2012) ja sen jälkeen kahlaamaan muutkin aiheeseen liittyvät oppaat ja lipareet. Hyvän oppaan teko vaatii runsaasti aikaa. Kannattaa selvittää, onko oppaalle oikeasti tarvetta ja mikä on sen kohderyhmä. Pyörää ei kannata keksiä uudelleen.

Etkö tiedä mistä aihe löytyisi?

Lähde liikkeelle omista vahvuuksistasi. Opinnäytetyötiedusteluista hankalimpia ovat ne, jotka eivät lainkaan tiedä mistä työnsä tekisivät, mutta oppilaitos vaatii etsimään tilaajan. Yleensä vastaan kysymällä, mikä sinua itseäsi kiinnostaa ja missä olet hyvä? Onko jokin oma vahva laji tai liikuntamuoto, josta voisit lähteä eteenpäin? Onko sinulla aikaisempaa kokemusta vammaisurheilusta tai soveltavasta liikunnasta? Oletko parempi teoreettisena pohdiskelijana vai käytännön työn tekijänä?  VAU:n sivuille on koottu joitakin tällä hetkellä ajankohtaisia tutkimusaiheita.

Miten ja missä vaiheessa kannattaa lähestyä tilaajaa?

Tilaajaorganisaatioon, kuten VAU:hun kannattaa tutustua etukäteen hyödyntämällä kotisivuja ja ottamalla taustoista selvää. Yhteydenottoon kannattaa suhtautua kuin työhaastatteluun, mahdollisesti pyytää suositus opettajalta ja varata aikaa henkilökohtaiseen tapaamiseen. Ennen ensimmäistäkään tapaamista tilaajan kanssa opiskelijan on syytä selvittää, kuka opinnäytetyön ohjaa. Tilaaja ei ole ohjaaja. Tilaaja on se asiakas, jolle opinnäytetyö tehdään. Tilaaja on hyvä pitää ajan tasalla tutkimuksen etenemisestä, mutta ei piinata pikkuasioilla. Esimerkiksi lähteiden merkintään on oppilaitoksilla yleensä varsin selkeät ohjeet. Jos opinnäytetyö tehdään parin kanssa, kannattaa sopia kumpi toimii yhteyshenkilönä tilaajan suuntaan. Tilaajaa on hyvä informoida, jos työ ei etene tai jää kokonaan tekemättä.

Tutustu oman oppilaitoksen ohjeisiin ja perehdy teoriaan!

Jokaisella ammattikorkeakoululla ja yliopistolla on omat ohjeet ja julkaisupohja opinnäytetyön laatimiseen. Tilaajan ei voi edellyttää olevan niistä selvillä. Kannattaa osallistua kaikkiin mahdollisiin tutkimusseminaareihin ja ohjaustilanteisiin, joita oppilaitos tarjoaa. Ohjaaja saa palkkaa siitä, että hän ohjaa opinnäytetöitä. Teoriaan ja tutkimuskysymysten muotoiluun kannattaa ihan oikeasti käyttää aikaa. Teoriaosuus toimii johdantona aiheeseen. Ongelman määrittely auttaa löytämään oikeat tutkimuskysymykset.  Mitä täsmällisemmät tutkimuskysymykset jo alkuvaiheessa, sitä enemmän ne auttavat matkalla. Niitä voi muokata työn edetessä ja aiheen täsmentyessä.

Kentän tuntemus on hyödyksi

Soveltavan liikunnan alueella on monia toimijoita. Jos tutkimuksen kohteena on senioritanssi, kannattaa olla yhteydessä Ikäinstituuttiin. Lumilajien kehittämistehtävä sujunee helpoimmin henkilöltä, joka on suorittanut Suomen Hiihdonopettajien soveltavan alppihiihdon ohjaajakoulutuksen. Suomen Uimaopetus- ja hengenpelastusliitosta puolestaan löytyy paras asiantuntemus erityisuintiin. Vammais- tai paraurheilua, Special Olympics -toimintaa ja muuta soveltavaa liikuntaa tehdään noin 40 lajiliitossa ja sadoissa urheiluseuroissa. Soveltava liikunta SoveLilla puolestaan on jäseninään 20 vammais- ja kansanterveysjärjestöä, joilla puolestaan on laajat verkostot.

Myös kokenut tutkija tarvitsee kentän tuntemusta ja pelisilmää, jos sattuu tulemaan vammaisurheilun kentille muilta tieteenaloilta. Yksittäisistä havainnoista voi vahingossa tehdä vääriä yleistyksiä. Vaikka löytäisit joukkueellisen selkäydinvammaisia pyörätuolikoripalloilijoita, et voi tehdä johtopäätöstä, että kaikilla pyörätuolikoripalloilijoilla on selkäydinvamma. Mitä kauempana tutkija on omalta alueeltaan, sitä kriittisemmin omiin löydöksiin kannattaa suhtautua.

Millä menetelmällä liikkeelle?

Ohjelmien tai interventioiden tehokkuutta tutkittaessa on yksi tutkimusasetelma luotettavuudeltaan ylitse muiden. Satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimusasetelmassa (RCT) osallistujat jaetaan satunnaisesti kahteen ryhmään eivätkä koe- ja kontrolliryhmäläiset itsekään tiedä kumpaan ryhmään kuuluvat. Hankaluutena on, että tarpeellisen määrän samankaltaisia koehenkilöitä löytäminen on lähes mahdotonta, RCT vaatii runsaasti aikaa, ja on siksi kallista. Vammaisia henkilöitä tutkittaessa törmätään myös monenlaisiin tietosuoja- ja eettisiin kysymyksiin. Siksi on huomattavasti helpompaa, ja käytännössä usein ainoa mahdollisuus etsiä vastauksia haastatteluilla, kyselyillä ja havainnoimalla. Tutkimushaastattelu on toimiva tapa koota tietoja uudesta ja aiemmin tutkimattomasta aiheesta. Erilaisten sähköposti- ja verkkopohjaisten kyselyjen etuna on edullisuus ja niillä on teoriassa mahdollista tavoittaa suuri määrä vastaajia. Niiden ongelma puolestaan on, että ihmiset ovat kyllästyneitä sähköpostiin yhä useammin kilahteleviin kyselyihin. Osa vammaisista henkilöistä, ja etenkin tukea tarvitsevien lasten perheet ovat väsyneitä jatkuvaan tarkkailuun, tutkimiseen ja diagnostisointiin. Riskinä on, että kyselyn vastausprosentti voi jäädä pieneksi.

Työkalu mitoitetaan tutkimusongelman mukaan

15 opintopistettä opinnäytetyöstä on vähän. Käytännössä oppari pitäisi koota puolessa vuodessa muiden opintojen lomassa ja siksi tutkimustehtävän rajaaminen on tärkeää. Opinnäytetyö on vasta harjoittelua.  Tee siis mieluummin pienesti mutta hyvin, kuten palautteen ja kehittämisehdotusten kokoaminen Nuori Toimija -koulutuksen 20 osallistujalle, tai haastattelu kuudelle Valtti-ohjelmaan osallistuneelle nuorelle. Haastattelut voi toteuttaa myös ryhmälle, kuten selvittämällä Special Olympics Unified -jalkapalloryhmäläisten ajatuksia fudiksesta ja ystävyydestä. Tutkimusmenetelmä valitaan tutkittavan ongelman mukaan. Kuusiokoloavain ei sovi ristipääruuvin vääntöön eikä strukturoitu sähköpostikysely sellaisten asioiden selvittämiseen, joista ei vielä oikein tiedetä mitään.

Ei kannata hyytyä loppumetreillä

Kun työ on valmis ja hyväksytty, siitä olisi hyvä muistaa kertoa myös tilaajalle. Opparia tai linkkiä kannattaa jakaa sosiaalisessa mediassa. Mahdolliset kehittämisehdotukset voi koota erilliseen viestiin ja lähettää tilaajalle. Jos työ on erityisen onnistunut kannattaa hakea opinnäytestipendiä ja hakeutua esittelemään aihetta johonkin kotimaiseen tai kansainväliseen seminaariin. Opintomatkaan voi hakea myös Ahos-apurahaa.

Esimerkkejä vammaisurheilua ja soveltavaa liikuntaa käsittelevistä tutkimusraporteista löytyy VAU:n verkkosivuilta kohdasta raportit.

Esimerkkejä palkituista opinnäytetöistä löytyy VAU:n verkkosivuilta Opiskelijoille-alasivulta. 

Kirjallisuutta

Rintala, Pauli; Huovinen, Terhi & Niemelä, Satu. Soveltava liikunta. Liikuntatieteellinen Seura 2012

NÄKÖALAPAIKALTA-BLOGI

Aija Saari on Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n tutkimuspäällikkö, jolla on takanaan yli neljännesvuosisata vammaisurheilun monitoiminaisena. Saari käsittelee kuukausittain julkaistavassa blogissaan "vähän kaikkea" vammaisurheilun ja soveltavan liikunnan alalta: inkkupiirakasta hankkeisiin, esteettömyydestä luokitteluun, arviointia ja seurantaa sekä miten muualla asiat on tehty. S-posti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.