Special Olympics 50 vuotta: Aiju Koskenniemellä lämpimät muistot kisareissusta Belgiaan

Kehitysvammaisten Special Olympics -järjestö juhlii tänä vuonna 50-vuotista taivaltaan. Ensimmäiset Special Olympics -kilpailut järjestettiin vuonna 1968 Chicagossa. Tänä päivänä Special Olympics liikuttaa noin viittä miljoonaa kehitysvammaista henkilöä ympäri maailman, yli 170 maassa.

Suuriin kansainvälisiin Special Olympics -kisoihin osallistuminen on valtava, monelle kehitysvammaiselle urheilijalle jopa ainutkertainen elämys. Espoolaisen Tikka Flash -jalkapalloseuran maalivahti, nyt 37-vuotias Aino-Maija Koskenniemi pääsi kokemaan Special Olympics -kisojen tunnelman vuonna 2014, kun hän oli mukana Suomen naisten Unified-jalkapallojoukkueessa Special Olympics Euroopan kesäkisoissa Belgian Antwerpenissa.

”Aiju” kertoo omin sanoin, millaisia muistoja kisareissusta jäi käteen:

”Lämpimät ja ikimuistoiset muistot. Muistan tarkkaan joka ikisen pelin, mitä siellä pelattiin. Aika paljon tolpatkin kilisi, sen minä muistan. Monessa pelissä oli maalivahdilla paljon töitä.

Sain siskoltani jälkikäteen lahjaksi taulun, jossa olen juuri heittäytynyt toiseen suuntaan ja pallo tulee takaisin vastustajan hyökkääjälle. Muistan, että ehdin vielä viime hetkellä kääntyä toiseen suuntaan torjumaan.

Se, että pääsin mukaan joukkueeseen, oli koko perheelleni ja työpaikalleni Palvelutalo Hopeakuussa kova juttu. Kaikki antoivat kannustusta. Ja kun kerroin sukulaisilleni, niin hekin olivat ihan innoissaan. Ja ystävät myös.

Muistan paljon monenlaisia asioita myös pelien ulkopuolelta. Kerran kun olimme harjoittelemassa, huomattiin että olin unohtanut akkreditointikorttini pukuhuoneeseen. Sitä lähti sitten nopeasti joku sieltä hakemaan, mutta onneksi se heti löytyi.

Silloin kun ei ollut pelejä, niin me kävimme sellaisessa ostoskeskuksessa. Siellä meidän joukkue vähän hajaantui ja se porukka, jossa minä olin, meni hampurilaisille.

Yövyimme sellaisessa paikassa, missä oli paljon mökkejä. Meitä oli monta pelaajaa nukkumassa yläkerrassa. Valmentajista Jama (Jarmo Pelli) ja Pauli (Saksa) nukkuivat meidän mökin alakerrassa. Olkkis (Maria Olkkola) nukkui toisessa mökissä, mutta hänkin kävi iltaisin meidän mökissä, kun oli iltapalaveri. Siellä puhuttiin päivän kuulumiset. Muistan myös yhdesti, kun Jama ja Pauli huusivat minulle alakerrasta, että nyt alkaa Mestareiden liigan ottelu televisiosta.

Avajaiset ja päättäjäiset muistuvat myös mieleen. Ja grillijuhlat. Elävästi muistan myös sen, kun äiti ja isä tulivat sinne, ja he etsivät meitä sieltä isosta hallista, jossa odotettiin avajaisten alkamista. He tulivat Italiasta sinne Belgiaan. Kun me marssimme avajaisiin, niin isä oli siellä ottamassa valokuvia.

Sitten ennen kisojen alkua olimme isäntäperheessä. Se oli sellainen vanhempi pariskunta, heidän lapsensa oli jo muuttanut pois kotoa. He olivat oikein mukavia. Meitä oli siellä minä, Sari (Kataja) ja valmentaja Pauli.

Me pelasimme isäntäperheen takapihalla sellaista peliä, jossa oli puukiekkoja ja sellainen puulauta. Perheen mies kuskasi meitä harjoituksiin. Saimme myös tavata sen kaupungin jalkapallon edustusjoukkueen ja ottaa yhteiskuvan heidän kanssaan.

Isäntäperheen pariskunta tuli myös katsomaan meidän pelejä, kun kisat alkoivat. Se oli mukavaa.”

Teksti on julkaistu Special Olympics 50 vuotta -juhlajulkaisussa