Amputoidut valtasivat pyörätuolirugbyn

Ilia Mysliaev

Pyörätuolirugby kehitettiin Kanadassa vuonna 1977 neliraajahalvaantuneille henkilöille soveltuvaksi lajiksi. Se oli vaikeavammaisten henkilöiden vaihtoehto pyörätuolikoripallolle.

Vuoden 2018 pyörätuolirugbyn MM-kilpailuissa Australian Sydneyssä ympyrä tavallaan sulkeutui, kun lajin mahtimaihin kuuluva Kanada jäi kuudenneksi. Kanada oli ainoa kärkimaa, joka yritti pärjätä pelkästään selkäydinvammaisten pelaajien voimin.

– Kaikilla kärkimailla – USA:lla, Australialla, Japanilla ja Iso-Britannialla – oli huippupelaajia, joilla ei ole selkäydinvammaa. He ovat amputoituja kavereita, kuten Australian Riley Batt ja Chris Bond, jotka dominoivat kentällä, kertoi VAU:n pyörätuolirugbyjaoston puheenjohtaja Risto Mört, joka oli paikan päällä MM-kisoissa ja sen yhteydessä järjestetyssä lajin yleiskokouksessa Ahos-apurahan turvin.

Kanadakin olisi tosin pärjännyt todennäköisesti hieman paremmin, jos sillä olisi ollut käytössään paras pelaajansa, tällä hetkellä muihin asioihin elämässään keskittyvä Zak Madell – amputoitu pelaaja hänkin.

– Keskustelin Sydneyssä maailmanmestaruuden voittaneen Japanin valmentajan Kevin Orrin kanssa. Hän oli aiemmin Kanadan valmentaja ja kertoi, että hänen aikanaan Kanadassa keskityttiin pelaajarekrytoinnissa nimenomaisesti amputoituihin pelaajiin. Tuolloin löytyi mm. Zak Madell, Mört sanoi.

Risto Mört

Pyörätuolirugbyn luokittelussa ei ole enää aikoihin vaadittu, että pelaajalla tulisi olla neliraajahalvaus eli tetraplegia. Voidakseen saada luokituksen pyörätuolirugbyyn pelaajalla tulee olla toimintavajausta niin jaloissa kuin käsissä. Yksi Pajulahdessa lokakuussa järjestettyjen B-sarjan EM-kilpailujen valovoimaisimmista pelaajista oli Venäjän Ilia Mysliaev, jolla on molemmat jalat amputoitu reisistä alaspäin ja lisäksi oikea käsi on ranteesta tynkä. Yläruumiista löytyy siis vääntövoimaa ja vasemmasta kädestä heitto- ja kiinniottokykyä.

Suomi tavoitteli Pajulahden EM-kilpailuista nousua takaisin A-sarjaan, mikä olisi vaatinut sijoittumista kahden parhaan joukkoon. Kuudes sija oli pettymys. Pari hyvää amputoitua pelaajaa nostaisi Suomen osakkeita etenkin Euroopan tasolla huomattavasti, mutta tämänkokoisesta maasta ei soveltuvia henkilöitä löydy ihan joka notkelmasta.

Selkäydinvammaiset pelaajat tulevat jatkossakin muodostamaan pyörätuolirugbyn pelaajien enemmistön, siitä pitää huolen luokittelun pisteytysjärjestelmä, jonka myötä niin sanottuja pikkupisteisiä, eli pelaajia, joilla on korkea selkäydinvamma, tullaan tarvitsemaan kentällä aina. Jonkinlaista tasapainoa lajin olisi silti hyvä yrittää hakea.

– Amputoitujen luokituksiin liittyen tehdään parhaillaan yliopistotason tutkimusta siitä, miten eri raajojen pituudet vaikuttavat pelaamiseen ja sitä kautta luokitukseen. Vuoden 2020 Tokion paralympialaisten jälkeen amputoidut pelaajat tullaan luokittelemaan uudelleen, Mört kertoi terveisinä lajin kansainvälisen kattojärjestön IWRF:n yleiskokouksesta.