VAU:n tuoreessa raportissa käydään läpi liikuntajärjestöjen yhdenvertaisuussuunnitelmia liikkumis- ja toimintaesteisten näkökulmasta

Uuteen, vuonna 2015 voimaan tulleeseen liikuntalakiin kirjattiin urheilutoimijoiden velvoite huomioida yhdenvertaisuus ja tasa-arvo toiminnan lähtökohtina. Opetus- ja kulttuuriministeriö ryhtyi vaatimaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa valtion avustusta hakevilta liikuntajärjestöiltä. Nyt julkaistussa raportissa arvioidaan näitä suunnitelmadokumentteja liikkumis- ja toimintaesteisten (vammaisten) henkilöiden osallistumisen näkökulmasta. Muita tasa-arvoon tai yhdenvertaisuuteen liittyviä syrjimisperusteita ei käsitellä. Selvityksen tavoitteena on tuottaa tietoa järjestöjen yhdenvertaisuustyön kehittämisen tueksi.

Selkeiden ohjeiden puuttuessa moni järjestö on ollut pulassa yhdenvertaisuussuunnittelussaan. Etenkin vammaisuuden käsittelyyn on kaivattu ohjeita, koska Suomi allekirjoitti YK:n vammaissopimuksen keväällä 2016. Osallisuus, syrjintäkielto, esteettömyys ja saavutettavuus ovat vammaissopimuksen johtavia periaatteita.

VAU:n tutkimuspäällikön Aija Saaren ja liikunnan yhteiskuntatieteiden opiskelijan Vilja Sipilän laatimassa arviointiraportissa on selvitetty, millaisia liikkumis- ja toimintaesteisten henkilöiden osallistumiseen liittyviä asioita liikuntajärjestöt ovat kirjanneet yhdenvertaisuussuunnitelmiinsa ja myös mitä niistä puuttuu. Arviointi kuvaa tilannetta ennen kesää 2018, joten uusimpia yhdenvertaisuussuunnitelmien päivityksiä ei ole huomioitu. Raportti löytyy sivun alalaidasta.

Aineistona ovat vuosina 2015–2018 laaditut 117 liikuntajärjestön tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat. Niistä 101:ssa (86 %) mainitaan vammaisuus, terveydentila ja toimintakyky. 84 prosenttiin on kirjattu konkreettisia esimerkkejä liikkumis- ja toimintaesteisten henkilöiden osallistumiseen liittyen. Useimmin (89 %) mainitaan esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyvät näkökulmat, ongelmat tai kehittämistarpeet. 85 dokumentissa (73 %) mainitaan erityisryhmille tai liikkumis- ja toimintaesteisille kohdennetut palvelut kuten vammaisurheilu.

Heikoimmin liikuntajärjestöt ovat sisäistäneet ns. yhdessä ja erikseen -periaatteen ja työelämävelvoitteet.  

Esimerkiksi YK:n vammaissopimuksen mukaiseen kaksoisstrategiaan viittaavia toimenpiteitä on kirjattu 50 suunnitelmaan (43 %). Kaksoisstrategiassa on kyse siitä, että liikkumis- ja toimintaesteisille harrastajille kohdennettuja palveluja järjestetään käsi kädessä valtavirtaistamisen edistämisen kanssa. Vain 15 liikuntajärjestöä (13 %) on huomioinut liikkumis- ja toimintaesteisten henkilöiden yhdenvertaisuuden työelämässä tai erilaisissa vapaaehtoisrooleissa.  

– Yleisarviona sanoisin, että dokumenttien laatu oli kirjava. Mukana on todella hyviä, mutta myös varsin kehnoja riman ylityksiä, joista näkyy, että ne on tehty vain rahoittajan vaatimuksesta. Toisaalta jos koko järjestökenttää tarkastelee kehnoja tai puuttuvia on vain neljäsosalla, joten eteenpäin on menty, toteaa VAU:n tutkimuspäällikkö Aija Saari.

Liikuntajärjestöjen tasa-arvo ja -yhdenvertaisuustyötä koskevaa ohjeistusta tulisi päivittää mm. YK:n vammaissopimuksen osalta. Opetus- ja kulttuuriministeriön kannattaisi selvittää, mikä on liikuntajärjestöjen suunnitelmadokumenttien nykytila. Sen jälkeen arvioinnin painopistettä voi siirtää yhdenvertaisuuden seurantaan.