Opaskoira tekee luonnossa liikkumisesta turvallista ja vaivatonta

Hannu Huovinen ja opaskoira Ässä (kuva: Markus Kuoppala)

Opaskoiran saaminen on avannut Hannu Huoviselle mahdollisuudet liikkua luonnossa ja kävellä pitkiä matkoja niin paljon kuin sielu sietää.

Lahtelaisella Huovisella, 54, on ollut näkövamma koko elämänsä. Parhaimmillaan näkö on ollut noin 15 prosenttia siitä, mitä normaalisti näkevä näkee. Heikoimmillaan hän ei ole nähnyt mitään, kun silmänpainetaudin seurauksena hänen silmiensä sarveiskalvo on jouduttu vaihtamaan kolmesti.

Näkö on vuosien myötä mennyt niin heikoksi, että pian 40 ikävuoden rajapyykin ylitettyään hän otti käyttöönsä valkoisen kepin liikkuessaan. Eteneminen kävi yhä hitaammaksi, mikä oli hyvin epämieluisaa aiemmin kestävyysjuoksua harrastaneelle ja luonnossa liikkumista rakastavalle Huoviselle. Hän päätti kysyä kuntoutusohjaajaltaan, täyttyisivätkö opaskoiran saamiseen vaadittavat kriteerit.

Opaskoiraa ei voi saada ihan tuosta vain. Se on näkövammaiselle henkilölle tarveharkintaisesti myönnettävä apuväline. Huovisen kohdalla tarpeen katsottiin olevan riittävä ja lahtelainen lähti Helsinkiin näkövammaisten Iiris-keskukseen, jossa opaskoirakoulun henkilökunta kartoitti, minkälainen opaskoira olisi sopiva.

– Siinä katsotaan, pitääkö opaskoiran olla vilkas vai enemmän sellainen pitkänmatkan hölköttäjä. Kun itse tykkään kävellä 15 kilometrin lenkkejä, niin silloin opaskoirankin pitäisi tykätä pitemmistä kävelyistä, Huovinen sanoo.

– Sopiva opaskoira löytyikin. Minun kohdallani opaskoiran saamisprosessi oli nopea, siinä kesti vajaan vuoden. Olen kuullut, että joillakin on voinut kestää kolmekin vuotta ennen kuin sopiva koira on löytynyt. Koiran ja omistajan tarpeiden täytyy kohdata, hän jatkaa.

Huovinen täytti 50 vuotta maaliskuussa 2014 ja melko tasan kaksi kuukautta myöhemmin Ässä, tuolloin 2 vuotta ja 4 kuukautta, saapui.

– Liikkumisestani on tullut opaskoiran myötä paljon vauhdikkaampaa ja monipuolisempaa kuin aiemmin. Ennen opaskoiran saamista liikuin sauvakävellen pääasiassa kaverin kanssa latupohjia ja pururatoja pitkin. Nyt koiran kanssa sujuu liikkuminen myös omatoimisesti polkuja pitkin.

Kaikki ei kuitenkaan tapahtunut silmänräpäyksessä.

– Siinä menee kaikilla suurin piirtein vuoden verran, että kehittyy vahva molemminpuolinen luottamus. Sen voi itse kukin miettiä, että uskaltaisiko antautua tuosta vain koiran vietäväksi, jos peitettäisiin silmät.

– Mutta kertaakaan en ole koiran takia tuolla metsässä kaatunut. Jos olen kaatunut, niin se on ollut luonnon monimuotoisuuden ansiota tai ihan omaa syytä, eli että en ole uskonut koiraa, Huovinen naurahtaa.

Urheiluhierojana ja kuntohoitajana työskentelevä Huovinen viettää työpäivät sisätiloissa, joten ulkona liikkuminen on hänelle tärkeää vastapainoa.

Luonnossa liikkumisen lisäksi myös muut liikuntaharrastukset ovat muuttuneet vaivattomammin saavutettaviksi opaskoiran ansiosta.

– Käyn kerran viikossa kuntosalilla ja vesijuoksemassa. Opaskoiran myötä ei tarvitse enää miettiä linja-autoaikatauluja tai tilailla taksia, kun voin kävellä perille.

Huovinen osallistuu Ässän kanssa vuosittain opaskoirakoille (=opaskoira ja sen käyttäjä) suunnattuihin kilpailuihin, joissa mitataan opaskoiran opastamistaitoja.

– Minulle nuo kisat ovat hyvää oppia siitä, mitä teen oikein ja mitä väärin. Niistä saa hyviä vinkkejä ja palautetta.

INFO: Opaskoira tuo autonomiaa näkövammaisen arkeen

Opaskoira on näkövammaisen apuväline, jonka myöntää sairaanhoitopiiri lääkinnällisenä kuntoutuksena. Joissain tapauksissa vakuutusyhtiö hankkii opaskoiran näkövammaiselle henkilölle.

Ennen opaskoiran myöntämistä kuntoutusohjaaja arvioi, onko näkövammaiselle opaskoirasta tarvittavaa hyötyä. Arviointijakson aikana selvitetään, millaisiin tarpeisiin ja olosuhteisiin opaskoira tulee sijoittumaan.

Tällä hetkellä Suomessa on kolme opaskoiria tuottavaa koulua – Vantaalla, Kuopiossa ja Ilmajoella. Yleisimmät opaskoirarodut ovat labradorinnoutaja ja saksanpaimenkoira.

Opaskoiran työskentely alkaa 1,5–2,5-vuotiaana. Eläkkeelle koira pääsee 12-vuotiaana.

Opaskoira ja käyttäjä tapaavat ensimmäistä kertaa yhteistyökurssilla, jolloin käyttäjälle opetetaan erilaisia koiran hyvinvointiin ja terveydentilaan liittyviä taitoja. Aluksi opeteltavaa riittää paljon niin näkövammaiselle henkilölle kuin opaskoirallekin. Menee aikaa ennen kuin opaskoira ja näkövammainen tulevat sinuiksi keskenään ja kulkemisesta tulee mahdollisimman luontevaa ja turvallista.

Työssä ollessaan opaskoiralla on yllään valjaat, josta näkövammainen pitää kiinni. Opaskoiralle on aina annettava työskentelyrauha, eli sitä ei tule rapsutella työaikana.

Näkövammaiselle henkilölle opaskoira antaa mahdollisuuden omatoimiseen liikkumiseen turvallisesti, on kyse sitten arkipäiväisten askareiden toimittamisesta tai luonnossa liikkumisesta vaativissakin maastoissa.

Lisätiedot Opaskoirayhdistyksen sivuiltawww.opaskoirayhdistys.fi

Kuva: Markus Kuoppala

Juttu on julkaistu Vammaisurheilu & -liikunta -lehdessä 4/2018