Mr. Erityisliikunta jäi eläkkeelle – VAU:n Saari ja Juntunen kertovat Kari Koivumäen merkityksestä
Opetus- ja kulttuuriministeriön pitkäaikainen erityisliikunnan suunnittelija Kari Koivumäki jäi eläkkeelle elokuun päättyessä. VAU:n Aija Saari ja Riikka Juntunen kertovat Koivumäen merkityksestä niin suomalaiselle erityisliikunnalle kuin heidän omille työurilleenkin.
Aija Saari, VAU:n tutkimuspäällikkö
”Tutustuin Kariin 1980-luvulla, kun tuskailin graduaiheeni parissa. Psykiatristen sairaaloiden liikunnasta ei oikein tiedetty mitään ja erityisliikunnankin kentässä aihe oli uusi. Sain vinkin opetusministeriössä toimivasta erityisryhmien liikunnan suunnittelijasta. Yksi soitto, ja keltanokka oli rekrytoitu mukaan Suomen Mielenterveysseuran kehittämistyöhön. Posti toi 25 cm korkean kopiopinon tutkimusraportteja ja artikkeleita. Seuraavana syksynä luennoin jo alan koulutusseminaareissa tutkielmani löydöistä. Kiitos Karin, erityisliikunnan maailma näyttäytyi uutena, kiinnostavana ja täynnä tekemättömiä töitä.
Kari on suomalaisen erityisliikunnanohjaajajärjestelmän isä. Liikuntalaki avasi kuntien liikuntapalvelut vammaisten liikkujien ohella kaikille erityisen tuen tarpeessa oleville, kuten mielenterveyskuntoutujille ja ikäihmisille. Kun aloitin Suomen Invalidien Urheiluliitossa 1990-luvun alussa, yhteistyömme jatkui vammaisurheilun edunvalvonnan ja erityisliikunnan seminaarien merkeissä. Joka neljäs vuosi järjestetyillä erityisliikunnan päivillä tutkailtiin, mihin on päästy ja mitä vielä on tekemättä. Kari huolehti siitä, että kaikkia osapuolia kuullaan. Kuntien erityisliikunnanohjaajat selviytyivät 1990-luvun lamasta ja leikkauksista Karin luotsaamana. Häntä ei turhaan kutsuta Mister Erityisliikunnaksi.
En olisi löytänyt erityisliikuntaa ilman Karia tai päätynyt vammaisurheilun pariin töihin ilman innostavaa ensikosketustani graduni parissa. Tänä päivänä ei tarvita ministeriön virkamiestä välittämään tietoa, koska maailma on tietoa tulvillaan. Mutta edelleen tarvitaan tulkkeja asettamaan ilmiöt historialliseen kontekstiinsa. Meistä moni tulee kaipaamaan tätä erityisliikunnan kävelevää tietosanakirjaa.”
Riikka Juntunen, VAU:n toiminnanjohtaja
"Kävin ensimmäisen erityisliikunnan opintokokonaisuuden vuonna 1995 Jyväskylässä. Käsite ”Koivumäen Kari” muotoutui minulle aika pian jotakuinkin sellaiseksi, että Kari on ministeriössä ja hänelle voi soittaa ja kysyä ihan mitä vain erityisliikuntaan liittyvää. Oli kyseessä seminaari tai julkaisu, aika monessa oli Karin nimi.
Vuonna 1998 Erityisliikunnan neuvottelupäivät järjestettiin Helsingissä. Takanani olivat vaihto-opinnot Belgian Leuvenissa ja graduni oli työn alla – olin innostunut aivan kaikesta, mikä liittyi erityisliikuntaan. Näiden neuvottelupäivien aikana sain vielä lisää tietoa, tapasin alan guruja ja kävin ensimmäisen keskusteluni livenä Kari Koivumäen kanssa.
Keskustelun aiheena oli kuntien erityisliikunta. Minua kiinnosti se, miten kuntien erityisliikuntaa voi kehittää ja mitä nyt pitäisi tehdä. Kari ryhtyi kertomaan asiaa melko perusteellisesti 1980-luvun alusta alkaen. Perhana, ajattelin varmaan monta kertaa tämän suhteellisen pitkän alustuksen aikana, minä olin menossa kovaa vauhtia kohti 2000-lukua eikä mielessäni todellakaan ollut historian oppitunnit. Ensimmäisestä kohtaamisesta jäi minulle varsin ristiriitainen olo. Sain paljon tietoa, mutta en suoria vastauksia siihen asiaan, mitä olin kysynyt.
Vuonna 2006 vaihdoin soveltavan liikunnan opettajan tehtävät Rovaniemen ammattikorkeakoulussa liikuntajärjestöhommiin etelässä, ja tuolloin Karista tuli läheisempi työkaveri. Näihin yhteisiin työvuosiin on kuulunut monta yhteistä virallista ja epävirallista tapaamista, yhteisiä työryhmiä ja puhelinkeskusteluja. Monen monta kertaa menossa olevaa asiaa on taustoitettu Karin toimesta 1980-luvulta lähtien.
Kun vuonna 1998 ihmettelin tätä ”historiapläjäystä”, nyt vuonna 2015 asiat alkavat loksahdella kohdalleen. On tunnettava historia, jotta voi suunnitella tulevaa. Kiitokset Kari kokemuksen äänestä ja pitkäjänteisyydestä. Kiitokset arvokkaista opeista.”
