Pinja Söyrilä: Liikunta on keino kunnioittaa elinluovuttajaani

Pinja Söyrilä

Pinja Söyrilän maksansiirrosta tuli kesällä 2015 kuluneeksi viisi vuotta. Aluksi piti opetella kävelemäänkin uudelleen, mutta elokuussa hän osallistui jo ensimmäisiin elinsiirron saaneiden arvokilpailuihin, Argentiinan Mar del Platassa järjestettyihin MM-kilpailuihin.

Söyrilän maksa petti kesällä 2010 lomamatkalla Italiassa, josta hänet lennätettiin ambulanssilentokoneella Suomeen leikattavaksi. Siirto oli vaativa, ja munuaisetkin lakkasivat välillä toimimasta. Vaikeassa kuntoutumisprosessissa oli suureksi avuksi se, että tuolloin 26-vuotias Söyrilä oli lähtökohtaisesti hyvässä kunnossa.

– Ennen elinsiirtoa harrastin lähinnä juoksua ja kuntosalia. Joskus nuorempana oli haave maratonista, ja puolikkaan ehdinkin juosta ennen sairastumistani, Söyrilä kertoo.

Maratonhaaveet jäivät taka-alalle maksansiirron myötä. Argentiinan kisoissa Söyrilä saavutti mitaleita lyhemmiltä matkoilta: hopeaa 200 ja 400 metriltä sekä pronssia 100 metriltä.

– On ollut hämmästyttävää huomata, miten kroppa toipuu ja kunto palautuu. Toimintakyvyn hetkellinen menetys vaikutti siihen, että nyt haluan tavalla tai toisella pysyä liikkeessä niin kauan kuin se vain on mahdollista.

– On tässä aika pitkä matka kuljettu, kun 200 metrin kävelystä Lahden seudulla on päästy 200 metrin juoksuun Argentiinassa, nykyään Helsingissä asuva Söyrilä naurahtaa.

Liikunta oli tärkeä osa Söyrilän elämää ennen elinsiirtoa, ja siirron jälkeen merkitys on vain kasvanut.

– Liikunta on minulle myös keino kunnioittaa elinluovuttajaani ja tätä saamaani uutta mahdollisuutta. Toki on kiva, jos liikunnan ja perusterveellisen ruokavalion avulla voin myös pitää itseni terveenä mahdollisimman pitkään ja välttää joitakin elinsiirtopotilaiden tyypillisistä liitännäissairauksista, kuten diabetes sekä sydän- ja verisuonisairaudet, Söyrilä toteaa.

Kun Söyrilä kuuli vuonna 2011 VAU:n Teemu Lakkasuolta ensimmäisestä kertaa mahdollisuudesta kilpailla kansainvälisissä arvokilpailuissa, oli kuntoutuminen vielä niin aikaisessa vaiheessa, että osallistumishaaveista puuttui tyystin kilpailuhenkisyys.

– Haaveilin kansainvälisistä kisoista lähinnä sellaisena henkisenä itseni voittamisen foorumina. Tietysti kisojen yhteisöllisyys miellytti myös – että pääsee urheilemaan satojen muiden elinsiirtopotilaiden kanssa, tutustumaan ja kuulemaan heidän tarinoitaan, Söyrilä sanoo.

– Treenin myötä paitsi kunto myös tavoitteet ovat kasvaneet ja nyt tietysti toivon menestyväni mahdollisimman hyvin, hän jatkaa.