Sosiaalinen salibandyturnaus pelattiin suomalaiskomennossa
Elinsiirron saaneiden EM-kilpailujen sosiaalisen salibandyturnauksen näyttämönä toimi Myyrmäki-halli Vantaalla. Turnauksessa oli kolme joukkuetta, joista yksi muodostettiin Iso-Britannian ja Saksan urheilijoista. Yhdistämällä joukkueet saatiin tarpeeksi pelaajia, jotta vaihtopelaajien hyödyntäminenkin otteluissa oli mahdollista. Lisäksi mukana olivat luonnollisesti mukana Suomi ja Ruotsi.
Turnauksen erityispiirteenä olivat sekajoukkueet: ainakin yhden naispelaajan tuli olla kentällä jatkuvasti. Koska kyseessä ei ollut virallinen kilpailulaji, sai joukkueissa olla sekä elinsiirron saaneiden ja dialyysissä olevien EM-kilpailujen että sydän- ja keuhkosiirrokkaiden EM-kilpailujen osallistujia. Peliaikana oli 2x10 minuuttia. Turnaukseen osallistujille jaettiin osallistujamitalit.
Suomen joukkue oli valmistautunut turnaukseen hyvin ja käsikirjoituskin oli jo ennalta selvillä. Omien sanojensa mukaan kakkosmaalivahtina nokkimisjärjestyksessä oleva mutta avauksessa pelaava Paavo Koskenkorva tiivisti turnauksen lähtökohdat lyhyesti.
– Ensin kaikki joukkueet pelaavat kaikkia vastaan ja finaalissa pelaavat Suomi ja Ruotsi, Koskenkorva valotti.
Turnauksessa vallitsi hyvä henki ja yleisöä oli runsaasti paikalla.
– Tosissaan pelataan, mutta ei hampaat irvessä, Koskenkorva totesi.
Suomi ei jättänyt sattumalle sijaa, vaan oli valmistautunut huolella. Roolitus oli kunnossa.
– Pelipaikat oli mietitty etukäteen, ja lisäksi jokaiselle paikalle oli vaihtopelaaja katsottuna valmiiksi. Lisäksi erikoistilanteitakin oli harjoiteltu, joista yksi johtikin maaliin, Tomi Palovaara kertoi.
Suomi–Ruotsi-ottelun jälkeen saattoi vain todeta, että valmistautuminen näkyi kaikessa. 7–1-tulos Suomen hyväksi ei jättänyt jossittelulle sijaa. Maalivahti Koskenkorva totesikin brittipelaajalle pelin jälkeen päästäneen ainokaisen tahallaan. Ruotsi otti kakkossijan. Iso-Britannian ja Saksan yhteisjoukkue jäi kolmanneksi.
