Elinsiirtoliikunnan symposio: Liikunnan elinsiirron jälkeen voi estää pelko tai tiedon puute
Liikunnan terveyshyödyt ovat tiedossa, mutta moni elinsiirron saanut liikkuu silti alle suositusten. Liikkumisen voi estää pelko, että vahingoittaisi liikunnalla siirrettä tai tietämättömyys siitä, millaista liikuntaa voi harrastaa.
Elinsiirtoliikunnan symposion toisena päivänä pohdittiin, mikä estää liikuntainnostuksen synnyn ja mikä toisaalta motivoi liikkumaan.
Elinsiirtoa odottavan elämä on usein täynnä rajoituksia, jotka voivat johtua terveydentilasta tai esimerkiksi ruokavaliosta ja suositellusta nestemäärästä. Elinsiirron odottaminen on henkisesti kuormittavaa. Itsestään olisi kuitenkin pidettävä huolta, jotta lähestyvästä elinsiirrosta selviytyisi mahdollisimman hyvin. Huolehtiminen jatkuu siirron jälkeen.
– Päästyäni kotiin munuaisensiirron jälkeen tarkkailin itseäni koko ajan, mittasin kuumetta ja juomaani nesteen määrää, olin koko ajan epävarma. Sitten löysin liikunnan ja elinsiirtourheilun ja elämä palasi normaaliksi, kertoi ETDSF:n puheenjohtaja Judit Berente.
Elinsiirron saaneiden urheilukilpailuissa muiden saman kokeneiden tapaaminen ja kokemusten jakaminen antaa voimia jaksaa arjessa, lisää itseluottamusta ja auttaa asettamaan elämässä uusia tavoitteita.
– Kohtalomme riippuu vähintään yhtä paljon meistä itsestämme ja omasta asenteestamme kuin lääketieteellisestä hoidosta. Kaikki elinsiirron saaneet ovat voittajia riippumatta siitä, miten kisoissa menestyy, Berente jatkaa.
Italialaisen tutkimuksen mukaan munuaisensiirron saaneiden elintavat olivat kaukana toivotuista: Kaksi kolmesta oli ylipainoinen ja vain puolet ennen siirtoa tupakoineista onnistui lopettamaan siirron jälkeen.
– Riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin kasvaa elinsiirron jälkeen. Liikunta olisi helpoin tapa vaikuttaa riskiin. Tutkimukseen osallistuneet kuitenkin liikkuivat alle suositusten. Vähäinen liikunta liittyi nykyiseen ikään, siirronsaanti-ikään, liitännäissairauksiin, munuaistoimintaan, toimintakykyyn ja painoon, kertoi Vincenzo Bellizzi.
Hollantilaisen tutkimuksen mukaan vain alle puolet elinsiirron saaneista liikkui suositusten mukaisesti.
– Tutkimuksessamme tärkeimmiksi liikkumisen esteiksi koettiin energian ja lihasvoiman puute, pelko ja liitännäissairaudet. Myös itseluottamuksen puute voi olla esteenä liikkumiselle, kertoi Edwin van Adrichem Hollannista.
Liikuntaan puolestaan koettiin innostavan motivaatio, halu selviytyä, liikkumattomuuden seuraukset, liikunta elämäntapana, asetetut tavoitteet ja halu pitää huolta siirteestä. Motivaation löytämiseen voivat auttaa tieto liikunnan terveysvaikutuksista ja merkityksestä henkiselle hyvinvoinnille, liikunnan ulkoiset vaikutukset ja esimerkiksi ohjattu liikunta tai liikkuminen ryhmässä.
– Monet tapaamani sydämen- ja keuhkonsiirron saaneet ovat motivoituneita harrastamaan liikuntaa, mutta epävarmoja siitä, minkälaista liikuntaa ja millä aktiivisuudella sitä voi harrastaa, sanoin HYKS:ssä työskentelevä fysioterapeutti Linda Ulenius.
Italiassa hyviä tuloksia on saatu ulottamalla fysioterapia ja liikuntaohjaus kaikkien siirron saaneiden saataville. Kattavan kuntotestauksen jälkeen osallistuja saa liikuntareseptin. Tämän jälkeen liikkua voi ohjatusti valituilla kuntosaleilla tai omaehtoisesti esimerkiksi terveysteknologiaa apuna käyttäen.
Symposion lopuksi sydämensiirron saanut Kasper Becker Palmvig kertoi osallistumisestaan Kööpenhaminassa Ironman-triathloniin. Suorituksellaan Kasper osoitti, että elinsiirron saaneille kaikki on mahdollista, jos niin haluaa. Jokaisen elinsiirron saaneen ei silti tarvitse tähdätä extreme-suorituksiin, eikä se kaikille ole suositeltavakaan. Toivottavaa olisi silti, että jokainen löytäisi itselleen sopivan liikuntamuodon. Elinsiirron saaneiden EM-kisoissa moni on jo löytänyt.
Teksti ja kuva: Petri Inomaa
