Maalipallon konkarivalmentaja: ”Hienointa on, että pelaajilla on jatkuva halu kehittyä”

Collet Laitinen Peltovako

 Timo Laitinen, 58, on luonut pitkää ja ansiokasta uraa Suomen maalipallojoukkueen päävalmentajana.

Hän on toiminut myös hetken aikaa naisten joukkueen valmentajana, mutta on työskennellyt urallaan pääasiassa miesten joukkueen parissa.

– Aloitin maalipallon valmentajana ensimmäisen kerran vuonna 1990, ja jatkoin vuoteen 2000. Sitten siirryin valmentamaan kuuden vuoden ajaksi salibandyä, kunnes jatkoin taas maalipallojoukkueen kanssa vuodesta 2006, Laitinen kertoo.

 Laitisella on ollut pitkä ura valmentajana, ja hän jäikin virallisesti eläkkeelle joulukuun 2016 alussa. Samalla päättyi myös hänen viimeinen maalipalloleirinsä. Vaikka eläkepäivät nyt pääasiassa alkavatkin, toimii hän vielä valmentajan asemassa tulevassa Pajulahti Games -kisoissa. Maalipallojoukkueen tulevaisuuteen hän suhtautuu luottavaisin ja varmoin mielin.

 – Meillä on tosi hyvä porukka kasassa nykyään, että tästä on kyllä helppo jatkaa eteenpäin. Vanhempia pelaajia on joukkueessa edelleen mukana, ja nyt ollaan saatu kaksi uutta jäsentä, joilla kuitenkin kokemusta löytyy. Kaikin puolin hyvä porukka!

 – Tulevalta valmennuskaksikolta toivoisin mahdollisimman henkilökohtaista ohjausta. Käytännön tasolla tarvitaan myös paremmat treenausajat pelaajille ja päätoimisia valmentajia enemmän Suomeen, Laitinen kertoo ammattimaiseen sävyyn.

Tokion vuoden 2020 paralympialaiset lähestyvät, mutta Laitisella on vahva usko ja luottamus valmentamaansa joukkueeseen:

– Hyvältä tuo näyttää, meillä on ikärakenne Tokiota varten hyvä, kunhan valmennus lähtee taas toden teolla vauhtiin. Meillä on vahva kokemustausta, mistä lähteä jatkamaan eteenpäin. Joukkueen pitkä kokemus ja oikeat taktiset kuviot ovat eräitä suomalaisen maalipalloilun vahvuuksia. Meillä on myös aina kisoissa kuvaaja mukana, jonka avulla voimme nähdä vastustajan virheitä, sekä korjata omiamme. Hienointa on se, että meidän pelaajilla on jatkuva halu kehittyä, Laitinen kertoo loppukaneetikseen.

Teksti: Mikael Kivimäki, Kuva: Lauri Heino