Näkö- ja kuulovammaisen Laurin harrastuksia valitessa on uhat asetettu taka-alalle

Lauri ja isoveli

Vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmilla on usein paljon mietittävää lapsensa liikunnan harrastamisen suhteen. Päällimmäisiä kysymyksiä ovat, mistä löytää sopivan harrastuspaikan ja mitä lapsen uskaltaa päästää kokeilemaan. Oululaisen 11-vuotiaan Laurin perheessä jälkimmäinen kysymys on ratkaistu rohkeasti ja sen avulla myös ensimmäinen kysymys on ratkennut.

– Johtoajatuksena on ollut, että mitä lapsi haluaa, niin hän saa kokeilla. Harrastaminen lähtee parhaiten lentoon, kun se on jotain mitä lapsi itse haluaa, äiti Katja sanoo.

Perheessä on kolme poikaa, joista nuorimmaisella Laurilla on kuulo- ja näkövamma sekä kehon liikerajoitteita. Sama edellä mainittu johtoajatus on kuitenkin pätenyt myös häneen siinä missä vanhempiin veljeksiinkin.

– Jos Laurin toivomaan harrastukseen ei liity isompaa loukkaantumisriskiä kuin vammattomilla lapsilla, niin ei meillä liene oikeutta kieltää kokeilemasta, Katja toteaa.

Laurilla on runsaasti erilaisia harrastuksia kitaransoitosta lähtien. Ohjatun liikunnan osalta hän harrastaa painia ja punttikoulua Oulun Pyrinnössä sekä telinevoimistelua Oulun Naisvoimistelijoiden ryhmässä.

– Painissa on hyvä, että kaikki on suunnilleen saman ikäisiä ja sieltä löytyy aina minulle sopivankokoinen ja painoinen painkaveri. Kotona isoveljet ovat isompia kuin minä, Lauri kertoo.

– Kevät- ja joulukisat on mukavia, kun niistä saa kaikki mitalin. Tykkään tasa-arvosta, että kaikki saavat mitalin eikä kukaan kerskaile, kun kaikilla on mitali, Lauri jatkaa.

Painiharjoituksissa on mukana tulkki kuvailemassa ja tulkkaamassa valmentajien ohjeita ja liikkeitä. Paini, jossa ollaan tiiviissä lähikontaktissa jatkuvasti, on itse asiassa melko hyvin soveltuva laji näkövammaisille henkilöille, siinä missä paralympiaohjelmassakin oleva näkövammaisten judo.

Punttikoulu tuli uusimpana harrastuksena Laurin repertuaariin, ja sen valinnassa Katja-äidillä oli aktiivinen rooli.

– Ajattelin, että punttikoulussa hän saa vähän lisää liikkuvuutta ja kehonhallintaa. Liikeratoja ovat valmentajat ammattimaisella silmällä katsomassa, tuijottavat polvia ja nilkkoja, että liikkeet menevät teknisesti oikein, Katja sanoo.

Vaikka huoli lapsen turvallisuudesta harrastuksissa on aina olemassa, Laurin vanhemmat ovat miettineet harrastamista nimenomaan mahdollisuuksien kautta. Sellaiset harrastukset ja tekemiset, joissa kuulonäkövammaisuus on ilmeinen riskitekijä tai uhka loukkaantumisille, rajataan tapauskohtaisesti pois, mutta muuten lapsi saa kokeilla kaikkea mitä muutkin. Yleisellä tasolla liikunnan harrastamisen hyödyt joka tapauksessa ylittävät selkeästi uhkatekijät.

– Arki voi olla niin paljon mukavampaa, kun ei ole ylimääräisiä kiloja kannettavana ja jaksaa tehdä asioita.

– Laurinkin kohdalla me vanhemmat olemme saaneet niin monta kertaa yllättyä, että mitä kaikkea hän osaakaan ja miten se tuonkin tekee, Katja sanoo.