Saari ja Kauhanen perkasivat IPC:n VISTA-konferenssin antia

Kati Kauhanen

Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n tutkimuspäällikkö Aija Saari ja Uimaliiton vammaisuinnin valmennuspäällikkö Kati Kauhanen olivat Suomen edustajina Kansainvälisen Paralympiakomitean IPC:n VISTA-konferenssissa Kanadan Torontossa syyskuun puolivälissä. VISTA on paralympiaurheilun tieteelliseen tutkimukseen keskittyvä konferenssi, joka järjestettiin nyt kahdeksatta kertaa. Ahos-apurahan tuella Torontossa olleet Saari ja Kauhanen kävivät läpi konferenssin antia keskiviikkona 27.9. vammaisurheilun integraatiotapaamisessa Helsingissä.

Suomalaiskaksikko jakoi laajan konferenssiohjelman keskenään karkeasti siten, että uinnin kansainvälisenä luokittelijana toimiva Kauhanen keskittyi enimmäkseen luokitteluteemoihin ja Saari konferenssin muihin aiheisiin. Saari esitteli myös itse Torontossa suomalaista Valtti-mallia (englanniksi PAPAI), ja mitä ilmeisimmin taas löytyi uusia maita, joissa mallia lähdetään kokeilemaan.

Saari kävi kuuntelemassa mm. kuinka sosiaaliantropologi David Howe pöyristeli IPC:n viljelemän inkluusioretoriikan ristiriitaisuutta siihen, miten eksklusiivista paralympiaurheilu tiukkoine luokitteluineen on sekä miten teknologia-alalle paralympiauransa jälkeen siirtynyt Rory Cooper nosti esiin tulevaisuudenkuvia mm. pallon liikkeet tunnistavista käsiproteeseista palloilulajien pelaajilla.

– Konferenssissa oli jopa posteri, jossa esiteltiin hammaslääketieteen laitoksen tekemää tutkimusta leuan asennon vaikutuksesta heittotarkkuuteen bocciassa, Saari sanoi.

Hän oli erityisen vaikuttunut isäntämaan esittelemästä Canadian Integrated Support Team Modelista, jossa tieteellinen tutkimus on integroitu elimelliseksi osaksi vammaisurheilun arkea ja ennen kaikkea valmentajien työtä.

– Kanadan pyörätuolikoripallovalmentaja Mike Frogley kertoi esimerkin, jossa he olivat hävinneet turnauksen finaalissa Yhdysvalloille. Frogley oli tehnyt analyysin tappion syistä ja tullut tulokseen, että muut asiat olivat kunnossa, mutta joukkueen henkinen kantti ei ollut riittävällä tasolla. Tämän analyysin pohjalta joukkueen ympärille sitten muodostettiin tukitiimi vahvistamaan tätä puutetta, Saari kertoo.

Vaikka Saari jätti luokitteluasiat pääosin Kati Kauhasen seurattavaksi, teki hän silti yhden toteamuksen siitä, mikä on tilanne Suomen kannalta.

– Ne, jotka luokittelututkimusta maailmalla tekevät, ovat hyvin vahvasti päättämässä siitä, ketkä – millaiset urheilijat ja mitkä uudet lajit – paralympialaisiin pääsevät ja ketkä eivät. Ja ne maat ovat vähintään 3–4 vuotta meitä edellä tässä asiassa, Saari linjasi ja korosti, että Suomeenkin kaivattaisiin kovasti luokittelututkimuksen tekijöitä, jotka myös istuisivat maailmalla niissä pöydissä, joissa asioita edistetään.

Kati Kauhanen kertoi kansainvälisen luokittelun olevan menossa koko ajan lajispesifimpään suuntaan. Erityisesti tämä tuo muutoksia näkövammaisten urheilijoiden luokitteluun, jossa on aiemmin tutkittu vain näkökenttää ja näöntarkkuutta.

– Nyt ollaan menossa toiminnallisempaan suuntaan ja katsotaan myös mm. kontrastiherkkyyttä sekä syvyys- ja värinäköä. Aikaisemmin on tehty luokittelu vain paremman silmän perusteella, jatkossa molempien, mikä on hyvä parannus, sillä molempia silmiäänhän urheilijat useimmissa lajeissa käyttävät. Sitäkin selvitetään, pitääkö luokittelussa ottaa huomioon onko urheilijan näkövamma synnynnäinen vai myöhemmin tullut, Kauhanen kertoi.

Näkövammaisten luokittelussa ollaan matkalla myös lajikohtaisiin luokittelupainotuksiin, eli katsotaan mitkä tekijät näkökyvyssä missäkin lajissa vaikuttavat, esimerkiksi urheillaanko lajissa sisä- vai ulkotiloissa, käytetäänkö opasta ja urheillaanko tummennetut lasit silmillä vai ei.

Kauhasta kiinnosti VISTA-esityksistä myös japanilaisten Talent Identification Program.

– Vammattomien puolella lahjakkuuksien tunnistamista on tutkittu enemmänkin, mutta parapuolella ei juurikaan. Japanilaisten ajatus, joka näin luokittelijalle pisti korvaan, oli että ”pitää luokitella ensin, jotta tunnistetaan lahjakkuus”. Eli mukana tunnistamisessa on käytännössä kolme tasoa: valmentajan silmät, luokittelija ja tieteellinen tutkimus, Kauhanen sanoi.

Kun luokittelija on mukana lahjakkuuksien tunnistamisessa, helpottuu myös optimaalisen lajin löytyminen. Tietynlainen vamma voi sopia huonosti yhteen lajiin, mutta olla sopiva toiseen.

VISTA järjestetään joka toinen vuosi. Seuraava kerta on syyskuussa 2019 Hollannin Amsterdamissa.