Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä -raportissa penätään ministeriöltä selkeämpää tavoitteenasettelua ja läpinäkyvyyttä

”Kertoisitko minulle minne minun pitäisi tästä mennä?, Liisa kysyi Kissalta. Se riippuu siitä minne haluat mennä, Kissa vastasi.”

Liikuntatieteellisen Seuran Teijo Pyykkönen ja Saku Rikala ovat valinneet Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -sitaatin juuri julkaistun raporttinsa ”Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä” aloituskappaleeksi.

Alkuun kryptiseltä vaikuttava sitaatti summaa hyvin raportin tärkeimmän sisällön: Vaikka valtionhallinto tekee paljon hyviä asioita ohjatessaan (normeilla, resursseilla, tiedolla ja arvioinnilla) suomalaista soveltavan liikunnan kenttää, olisi avustettaville tahoille helpompaa luovia eteenpäin, jos valtionhallinnolla – jolla tässä tapauksessa pääasiallisesti tarkoitetaan liikunnasta ja urheilusta vastaavaa opetus- ja kulttuuriministeriötä (OKM) – olisi esittää nykyistä selkeämpi tavoitteidenasettelu siitä, mihin ollaan pyrkimässä.

– Kun tavoitteidenasettelu on väljää, eikä mittareita ole, korostuvat yksittäisten OKM:n viranhaltijoiden roolit päätöksenteossa. Kun ohjauksen tavoitteena on lähes jokaisessa kohdassa jonkin asian ”edistäminen”, lähes kaikki hallintoratkaisut ovat riittävän oikeita. Pitäisi olla mahdollista jäljittää, mitä milläkin päätöksellä on tavoiteltu, Teijo Pyykkönen sanoi raportin julkistamistilaisuudessa.

Yksi Pyykkösen ja Rikalan raportissaan esiin nostama ongelma tavoitteidenasettelun osalta on, että soveltava liikunta näkyy heikosti valtionhallinnon kirjatuissa tavoitteissa. Se ei tarkoita sitä, etteikö soveltavaa liikuntaa huomioitaisi, mutta kun se puuttuu paperilta, jää sen huomiointi yksittäisten ihmisten valveutuneisuuden varaan. ”Pelkkä ajatus yhdistettynä yleisen tason tavoitelauseisiin ei takaa toimenpiteitä soveltavan liikunnan alueella”, raportissa mainitaan. Konkreettinen esimerkki tästä on Liikkuva koulu -ohjelma, jossa soveltavan liikunnan huomiointi oli alkuun käytännössä olematonta. ”Soveltavaa liikuntaa ei hallinnossa kukaan vastusta, mutta sen unohtamista ei pidetä syntinä”, raportti ilmaisee.

Valtion liikuntaneuvoston (VLN) Liikuntatieteelliseltä Seuralta (LTS) tilaama raportti on siitä poikkeuksellinen, että ulkopuolinen taho päästettiin arvioimaan valtionhallinnon toimia mm. avustuksensaajatahoja haastattelemalla. Haastateltujen sitaatit ovat nimettömiä, mutta kaikki 27 haastateltavaa on toki listattu raportin lopussa, joten täyttä anonymiteettiä haastateltavat eivät ole saaneet.

– Ensimmäistä kertaa arvioitiin valtionhallinnon toimia, tähän asti se on ollut niin päin, että valtionhallinto on arvioinut avustusten saajia, Pyykkönen totesi.

Mihinkään silmittömään OKM:n ryöpytykseen LTS-kaksikko Rikala ja Pyykkönen eivät intoutuneet, eikä siihen suuremmin löytynyt perusteitakaan. Sekä haastateltavien puheissa että ulospäin näkyvissä olevissa tuloksissa (tuotettu tutkimustieto, vammaisurheilun näkyvyys jne.) oli havaittavissa, että paljon on tehty oikeitakin asioita.

Yksi viime aikojen tehokkaimmista toimenpiteistä on ollut porkkana, jossa lajiliittojen hyvin tehdyistä yhdenvertaisuussuunnitelmista on mahdollisuus saada lisäpisteitä arvioitaessa OKM:n jakaman toiminta-avustuksen suuruutta. Tämän myös OKM:n liikunnan vastuualueen johtaja Tiina Kivisaari nosti esiin raportin julkaisutilaisuuden puheenvuorossaan.

Yhdenvertaisuussuunnitelma-porkkanan kaltainen hyvin konkreettinen toimenpide, jolla on suoria vaikutuksia vammaisurheiluun ja soveltavaan liikuntaan, on melko harvinainen ministeriön keinoarsenaalissa. Pyykkönen ja Rikala mainitsevatkin, että valtionhallinnon ohjausmahdollisuuksissa on otettava huomioon, että soveltavaa liikuntaa järjestävät ja koordinoivat tahot ovat hyvin autonomisia suhteessa ministeriöön – kunnat ja paikallistason liikuttajat (kuten urheiluseurat) erityisesti, liikuntajärjestöt ja lajiliitot kenties hieman vähemmän.

Resurssien osalta LTS-kaksikko totesi mm. että ministeriön liikunnan määrärahoista osoitetaan vammaisurheilulle ja soveltavalle liikunnalle noin 3–4 prosenttia, kun taas kohderyhmään kuuluvia henkilöitä väestöstä on – hieman arviointitavasta riippuen – noin 15–20 prosenttia. Toisaalta raportissakin huomioidaan se, että rahojen korvamerkitseminen erityisryhmille alkaa olla menneisyyttä, syytä olisi keskittyä enemmän siihen, että erityisryhmät tulisi huomioiduksi entistä paremmin yleisissä urheilua ja liikuntaa koskevissa toimenpiteissä (kts. aiemmin mainittu Liikkuva koulu -esimerkki).

Pyykkönen ja Rikala listaavat raporttinsa lopussa kehittämissuosituksia, joista kahdeksan on laajoja ja periaatteellisia ja 16 pienempiä ja helpommin toteutettavissa olevia. Ehdotukset on tiivistetty tähän alle, mutta tarkemmin niihin voi tutustua sivun alalaidasta ladattavissa olevasta Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä -raportista.

Laajat suositukset

1. Läpinäkyvän seuranta- ja arviointijärjestelmän luominen liikuntahallintoon.
2. ”Tiedolla johtamisessa” panostetaan myös johtamiseen.
3. Toimintarajoitteisten ja -esteisten nykyistä parempi huomioiminen koko väestöä koskevissa toimenpiteissä.
4. Hallinnon ja järjestöjen yhteistyömahdollisuuksien hyödyntäminen.
5. Hallinnonalojen yhteistyön lisääminen yhteisten nimittäjien pohjalta (yhdenvertaisuus, esteettömyys, ikääntyminen).
6. Liikuntaa ohjaavien säädösten ottaminen vakavasti.
7. Toimenpiteiden lisääminen kohderyhmiin, joiden edellytykset oman hyvinvoinnin edistämiseen ovat heikoimmat ja joiden tukeminen tuottaa suurimmat yhteiskunnalliset hyödyt.
8. Liikunnan mahdollistaminen liikkumis- ja toimintaesteisille myös harrastuksena.

Suppeat suositukset

1. Yhdenvertaisuussuunnitelmien vaatimisesta siirrytään tehdyn yhdenvertaisuustyön seuraamiseen ja onnistumisista palkitsemiseen.
2. Nostetaan kaikille avoimen liikunnan kehittäminen Seuratoiminnan kehittämistuen yhdeksi painoalueeksi (määräajaksi).
3. Vähennetään alueellista eriarvoisuutta lisäämällä soveltavan liikunnan kehittämistoimenpiteitä (hanketukia) pieniin kuntiin.
4. Palkitaan kuntia onnistuneesta yhdenvertaisuustyöstä.
5. Laaditaan vammaisurheilun integraatiolle konkreettiset tavoitteet ja toimenpidesuunnitelma.
6. Lisätään liikunta- ja urheilutoimijoiden koulutukseen soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun tietosisältöjä.
7. Lisätään urheilija-apurahojen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä julkaisemalla apurahojen kriteeristö perusteluineen.
8. Laaditaan kokonaisarvio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun koulutuksesta ja kehittämistarpeista sekä kootaan koulutusmahdollisuuksista tietopankki verkkoon.
9. Käynnistetään ja tuetaan erityisopettajien ja erityisliikunnanohjaajien konsultoivaa toimintaa sekä mahdollistetaan opettajille osallistuminen alan koulutuksiin.
10. Otetaan liikunnan koulutuskeskusten opintoseteliavustuksiin mukaan toimintarajoitteiset ja -esteiset.
11. Varmistetaan toimintarajoitteisten ja -esteisten sekä muiden vähemmistöryhmien mukanaolo liikkumiseen ja liikuntaan liittyvissä väestötutkimuksissa.
12. Käynnistetään tutkimusta vaikeavammaisten ja mielenterveyskuntoutujien liikunnasta. Toistaiseksi tätä tietoa on vähän.
13. Selvitetään kokonaiskuva keskeisten liikuntapaikkojen esteettömyydestä ja saavutettavuudesta tulevien pohjaksi.
14. Lisätään koulutusta ja tiedotusta liikuntaolosuhteiden esteettömyydestä ja saavutettavuudesta sekä kannustetaan nostamaan vaatimustasoa.
15. Myönnetään liikuntapaikkojen rakentamisavustuksien viimeinen osa vasta, kun rakennetussa/peruskorjatussa liikuntapaikassa on toteutettu suunnitellut esteettömyysratkaisut.
16. Tuetaan muiden hallinnonalojen esteettömyys- ja saavutettavuustyötä tarjoamalla tietoa esteettömän liikuntaympäristön kriteereistä ja vaatimuksista.

Valtion liikuntaneuvoston tiedote raportista

Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä -raportti (pdf)