Aija Saari esitteli IWAS:n seminaarissa "Suomen mallia" integraatiosta huolestuneille

Kansainvälinen pyörätuoli- ja amputaatiourheilijoiden kattojärjestö IWAS kokoontui pohtimaan tulevaisuuttaan Hollannin Stadskanaalissa 19.–20. syyskuuta 2013. IWAS Maailmankilpailujen yhteydessä järjestetyn tulevaisuusseminaarin alustuksen piti VAU:n tutkimuspäällikkö Aija Saari.

IWAS oli kutsunut Saaren kertomaan seminaariin Suomen vammaisurheilun integraation prosesseista. Suomi koetaan edelläkävijäksi integraation prosessien seurannassa.

Suomessa useat vammaisurheilulajit ovat viime vuosien aikana integroituneet lajiliittoihin, ja suoraan VAU:n alaisuuteen on jäämässä lähinnä lajeja, joille ei löydy luontevaa lajiliittoa, kuten maalipallo, sokkopingis, boccia ja pyörätuolirugby. Integraatiolajeissa VAU:lla on yhä roolinsa rekrytoinnissa ja urheilijan polun alkuvaiheilla.

Perinteikäs IWAS, joka mm. tituleeraa itseään alkuperäisten paralympialaisten isäksi, kamppailee tulevaisuudestaan samantyyppisen kansainvälisen integraatiokehityksen seurauksena. IWAS:n lajeja on livennyt kansainvälisten lajiliittojen sekä Kansainvälisen Paralympiakomitean IPC:n alaisuuteen niin, että järjestön omiksi lajeiksi on jäänyt käytännössä enää sähköpyörätuolisalibandy ja pyörätuolimiekkailu.

– IWAS:n tehtävä on tukea paralympialiikettä. IWAS keskittyy tulevaisuudessa järjestämään matalan kynnyksen kisoja liikuntavammaisille ja tarvittaessa nostamaan esille uusia lajeja, myönsi järjestön puheenjohtaja Pieter Badenhorst seminaarissa.

Samankaltaisen huolen vammaisurheilulajien integraatiosta jakoi myös moni eri maiden paralympiakomiteoita tai liikuntavammaisten järjestöjä edustanut seminaarivireras.

– Monissa maissa ihmetellään, mistä löytyvät uudet urheilijat vammaisurheiluun. Uusia ei ole tulossa, kun nykyiset huiput lopettavat uransa. Vammaisten urheilijoiden osallistujamäärät ovat laskeneet sitä mukaa, kun lajiliitot ovat ottaneet vastuuta vammaisurheilusta, Aija Saari purki seminaariväen tuntoja.

Suomen malli kiinnosti IWAS:n seminaarissa, koska täällä integraatioseuranta on aktiivista VAU:n ja Suomen Paralympiakomitean toimesta. Lajeja ei jätetä ”irtautumisen” jälkeen oman onnensa nojaan, vaan VAU ja Paralympiakomitea toimivat lajiliittojen kehityskumppaneina.

– Olennaista on luoda selkeä seurantajärjestelmä. Kuinka muuten voimme tietää mikä toimii ja mikä ei ja mihin meidän vammaisurheilun toimijoiden tukea seuraavaksi tarvitaan, Saari totesi.

Hän sai seminaarissa myös havaita, että VAU:n kaltainen lähes koko vammaisurheilun ja -liikunnan kentän kattava järjestö on kansainvälisessä vertailussa harvinaisuus.

– Suomi on harvinainen poikkeus sillä, että meillä VAU edustaa paralympialajien rinnalla kehitysvammaisten Special Olympics -liikettä ja vastaa sellaisistakin kansainvälisistä vammaisurheilulajeista – kuten sähköpyörätuolisalibandy ja sokkopingis – jotka eivät kuulu kumpaankaan näistä, Saari sanoo.

Juuri paralympiaohjelmaan kuulumattomien vammaisurheilulajien kannalta rajut integraatioprosessit näyttäytyvät pelottavina.

– Pitkässä juoksussa nämä lajit kuihtuvat, ellei ole erillistä vammaisurheilujärjestöä ajamassa niiden asiaa ja kehittämässä toimintaa, VAU:n toiminnanjohtaja Riikka Juntunen toteaa.