Pitkä työ sai palkinnon – Aija Saaresta tuli helpottunut liikuntatieteiden tohtori

VAU:n toimialapäällikkö Aija Saari väitteli liikuntatieteiden tohtoriksi perjantaina 14. lokakuuta 2011 Jyväskylässä. Saaren liikuntapedagogiikan väitöskirja on nimeltään ”Inkluusion nosteet ja esteet liikuntakulttuurissa – Tavoitteena kaikille avoin liikunnallinen iltapäivätoiminta”.

– Ainakin helpottunut on olo, tuore tohtori puhalteli heti väitöstilaisuuden päätyttyä.

Saari lähti vuonna 2004 aloittamassaan tutkimuksessa etsimään inkluusiota lasten liikuntakerhotoiminnan alueelta, mutta löysi sitä lopulta odottamaansa huomattavasti vähemmän. Sekä vammaisten lasten vanhempien että liikuntatoiminnan järjestäjien puolelta oli havaittavissa runsaasti asenteellisia muureja, joiden ylittämiseen tulee kulumaan vielä hyvä tovi. Erityisliikunnan kerhot ovat edelleen useimmille se luontaisin vaihtoehto sen sijaan, että vammaiset lapset liikkuisivat samoissa ryhmissä muiden kanssa.

– Onko erityisliikunnan yhtenä tarkoituksena tehdä itsensä tarpeettomaksi, kysyi vastaväittelijä, dosentti Antti Teittinen.

– Nyt, arvoisa vastaväittäjä, taidetaan olla asian ytimessä. Matalan kynnyksen erityisliikuntaryhmät voivat toimia väylänä ja porttina kohti kaikille avointa toimintaa ja yleiskerhoja, Saari vastasi.

– Tätä retoriikkaa käytetäänkin paljon, ja myös rahoituksen saamiseksi, mutta sen toteutumisen eteen ei aina tehdä kovinkaan paljoa, hän jatkoi.

Teittinen kiitteli Saaren väitöskirjaa siitä, että se laajentaa tuiki tärkeää inkluusiokeskustelua yhteiskunnan eri osa-alueille. Saari onnistui vastaväittelijän mukaan myös yhdistämään ansiokkaasti ”makro- ja mikrotason” ilmiöt.

– Kerrankin oli sitä inkluusion ideologiaa pyritty saamaan näkyviin myös ruohonjuuritasolla.