Näin Jyväskylän Kenttäurheilijoista tuli parayleisurheilun suunnannäyttäjä

JKU:n Special Olympics -kerhon ja paranuorten kilparyhmän valmentajat Sami Kääriäinen (vas.), Liina- Lotta Hiltunen (ylh.), Anni Lindeman ja Lassi-Pekka Korhonen. Kuva: Aleksi Murtojärvi / Shard Visuals

Jyväskylän Kenttäurheilijat järjestää parayleisurheilun Suomen mestaruuskilpailut 7.–8. elokuuta Harjun stadionilla Jyväskylässä. Kilpailukutsuun ja ilmoittautumislomakkeeseen pääset siirtymään tästä. SM-kilpailujen järjestäminen on yksi askel JKU:n matkalla parayleisurheilun suunnannäyttäjäseuraksi. Näin homma sai alkunsa:

Tilanne JKU:ssa oli hyvin tyypillinen isolle suomalaiselle yleisurheiluseuralle. Seurassa oli kirjoilla pari parayleisurheilijaa, jotka käytännössä edustivat JKU:ta kilpailuissa, ei paljon muuta. Ohjattua parayleisurheilutoimintaa seurassa ei ollut.

Tilanne alkoi muuttua kohti parempaa kesällä 2018, kun Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisellä laitoksella liikuntapedagogiikkaa opiskellut Anni Lindeman sai sähköpostia.

Kehitysvammaisten urheilun kansainvälisellä Special Olympics -järjestöllä oli Youth Innovation Grant -kehittämisprojekti, johon maat pystyivät hakea mukaan. Special Olympics Finlandin toiminnassa mukana olevat ja Jyväskylän seudulla vaikuttavat Jukka Lahti sekä Niko ja Heidi Leppä olivat kehitelleet hanketta, jonka avulla Keski-Suomeen saataisiin yleisurheilun harrastustoimintaa kehitysvammaisille ja muille tukea tarvitseville harrastajille.

– Siihen tarvittiin mukaan joku alle 25-vuotias. Tein silloin parhaillaan erityisliikunnan aineopintoja ja olin halukas saamaan erityisliikunnan opettajan pätevyyden. Minulla oli myös yleisurheilutaustaa, joten kiinnostusta aihealuetta kohtaan löytyi, ilomantsilaislähtöinen Anni Lindeman kertaa.

Hakupaperit lähtivät viime hetkillä, mutta rahoitus hankkeelle saatiin. Tässä vaiheessa Lindeman ja kumppanit olivat yhteydessä JKU:hun ja kysyivät, olisiko mahdollista järjestää seuran alaisuuteen tukea tarvitseville lapsille ja nuorille yleisurheiluryhmä. Seura näytti vihreää valoa.

JKU:n Special Olympics -yleisurheilukerho saatiin käyntiin vasta syksyn 2018 jo ollessa pitkällä ja perheiden jo löydettyä harrastusten pariin. Myöskään markkinoinnille ja sen tehokkaalle suunnittelulle ei jäänyt paljoa aikaa. Tuloksena kerho käynnistyi vain yhden osallistujan, Jemina Toikkasen voimin.

– Tässä se Special Olympicsilta saatu rahoitus oli tärkeässä roolissa. Tilavuokrat ja muut kulut saatiin alkuun sieltä. Kaikissa muissa JKU:n ryhmissähän on minimiosallistujamäärät, mutta meillä oli mahdollisuus käynnistää ryhmä hitaasti ilman mitään minimimäärää, Anni Lindeman sanoo.

Jemina sai erityiskoululleen mainoksen alkamassa olevasta Special Olympics -kerhosta ja halusi ehdottomasti lähteä kokeilemaan. Hän oli otettu, kun sai aluksi yksilövalmennusta ei yhdeltä vaan kahdelta ohjaajalta. Jemina, joka on nyt 13-vuotias, on mukana harrasteryhmässä edelleen.

– Jemina on aiemmin harrastanut muun muassa luistelua ja uintia, mutta niissä oli se, että pitäisi lähteä kilpailemaan ja harjoituskertojen määrä kasvoi koko ajan. Jemina halusi vain harrastaa ja se on yleisurheilukerhossa ollut mahdollista. Toiminta on myös monipuolista, kun kokeillaan eri lajeja, sanoo Jeminan äiti Mia Toikkanen.

– Kaikki lajit ovat hyviä, mutta korkeushyppy on parasta. Kerhossa on ensin alkuleikki, sitten tehdään eri lajeja eri kerroilla ja lopuksi on loppuvenytys. Ohjaajat ovat kivoja, Jemina kertoo.

Ryhmälle haettiin jatkorahoitusta Special Olympicsista vielä toiselle vuodelle ja se myös saatiin. Tässä vaiheessa alle 25-vuotias hakija, ”Youth Leader”, ei enää ollut Lindeman vaan ryhmän toinen ohjaaja Liina-Lotta Hiltunen. Hän löytyi ohjaajaksi Valtti-ohjelman kautta.

Paralympiakomitean koordinoimassa Valtti-ohjelmassa vammaisille ja erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille etsitään liikuntaharrastusta. Lapset ja nuoret hakevat mukaan ohjelmaan keväällä ja valituksi tulevat saavat oman henkilökohtaisen Valtin, harrastuksen pariin saattajan, joka suunnittelee ohjattavalleen syksylle liikuntakokeiluja. Valtit ovat ohjelman yhteistyöoppilaitosten, tässä tapauksessa Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen opiskelijoita, jotka toimivat Valtteina osana opintojaan. Lue lisää Valtti-ohjelmasta Paralympiakomitean sivuilta.

Valttien toimintaa Jyväskylässä koordinoinut Heidi Leppä huomasi, että Valtiksi ryhtyneellä liikunnan yhteiskuntatieteiden opiskelijalla Liina-Lotta Hiltusella oli yleisurheilutausta.

– Siinä vaiheessa, alkusyksystä 2018, ajattelimme tarvitsevamme toisen ohjaajan, kun emme tietenkään tienneet, että alussa osallistujia olisi vain yksi, joten Heidi kysyi Liinaa minun parikseni ryhmää vetämään, Anni Lindeman sanoo.

Ryhmä kasvoi hitaasti mutta varmasti. Ensimmäisen toimintakauden jälkeen mukana oli 4–5 lasta.

– Sitten pidimme kesällä 2019 leirin erityislapsille, ja sinne osallistuikin melkein kokonaan eri lapset kuin mitä meillä oli ollut talvikaudella. Niinpä sieltä saatiin lisää harrastajia ja seuraavalla talvikaudella mukana olikin jo kymmenisen lasta eli harrasteryhmä oli täynnä, Lindeman toteaa.

Jemina perheineenkin on toiminut ryhmän sanansaattajana. Monet harrastajista ovat samasta erityiskoulusta kuin Jemina.

– Erään Jeminan koulukaverin äiti harmitteli, että heidän lapselleen ei ole mitään harrastusta, niin kerroin sitten, että Jemina käy tässä yleisurheilukerhossa. Hän sitten tulikin ensin harrastajaryhmään ja on nyt siirtynyt kilparyhmään, Mia Toikkanen sanoo.

Osa ryhmäläisistä on tosiaan ollut kiinnostuneita tavoitteellisemmasta urheilemisesta, joten JKU:n alaisuuteen perustettiin Special Olympics -kerhon nimellä kulkeneen harrasteryhmän rinnalle myös nuorten kilparyhmä, joka kokoontuu kaksi kertaa viikossa. Keväällä 2021 on tarkoitus – kunhan koronaviruspandemia antaa siimaa – käynnistää myös aikuisten ryhmä. Hidas, Special Olympics -rahoituksen turvaama alku on ylitetty ja JKU:n parayleisurheilutoiminta on saanut siivet alleen.

Valtti-ohjelmalla on ollut iso rooli toiminnan kehittymisessä. Valtti-lapsia on käynyt tutustumassa toimintaan, mutta isoin etu on kuitenkin ollut Valtti-ohjelman tuoma henkilöresurssi. Ensimmäisenä vuonna ohjaajaksi saatiin Liina-Lotta Hiltunen, seuraavana vuonna puolestaan Lassi-Pekka Korhonen.

– Meillä liikunnan yhteiskuntatieteiden opiskelijoilla on heti ensimmäisen vuoden syksyllä soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun kurssi, jonka osa on Valttina toimiminen. Olimme Katri Ruuskasen kanssa Valtti-parina lapselle, jonka kanssa käytiin yhtenä liikuntakokeiluna Special Olympics -kerhossa tutustumassa, Korhonen kertaa.

Lapsikin liittyi Special Olympics -kerhon vakiojäseneksi, mutta myös yleisurheilutaustaiselta Korhoselta kysyttiin, haluaisiko hän ryhtyä ohjaajaksi alati kasvavaan ryhmään.

– Olen harrastanut kiekonheittoa ja kuulantyöntöä juniorisarjoissa kansallisella tasolla 5–6 vuotta, ja heittolajit ovat myös olleet vastuualueenani JKU:n ohjaajana, Korhonen toteaa.

– Minulla ei ollut vammaisurheilusta ja soveltavasta liikunnasta aiempaa kokemusta, joten kyllähän se aluksi jännitti, mutta nopeasti myös huomasi, että ei tässä mitään ihmeempää lopulta ole. Lapset voivat tietysti olla aika erilaisia ohjattavia, mutta aika simppeleillä pedagogisilla ratkaisuilla pärjää: selkeät ohjeistukset, hyvä ryhmänhallinta ja katsoo vähän yksilöllisemmin, mitä tehdään kuin ehkä yleisessä kerhotoiminnassa katsottaisiin, hän luettelee.

Korhosen kanssa Valttina toiminut Katri Ruuskanenkin on Jyväskylän Kenttäurheilijoissa. Hän on ollut seuran valmennustoiminnassa jo kuutisen vuotta, mutta vuoden 2021 alusta saakka hänen vastuualueellaan on ollut paraurheilun ja soveltavan liikunnan koordinointi seurassa. JKU:lla on jämäkkä ote parayleisurheilun kehittämisestä, mistä kertoo mm. tuore parayleisurheiluun painottuva seuratukihakemus, jota Ruuskanen oli laatimassa ja josta tuli myöntävä päätös keväällä 2021.

– Ehkä vielä on sanottava, ettei parayleisurheilu ihan ole JKU:n ydintoimintaa, mutta tämän seuratukihankkeen myötä ollaan menossa siihen suuntaan, Ruuskanen sanoo.

– Tavoitteena on, että seurassa on jatkumo siihen, että kun lapsi menee ensimmäiseen ryhmäänsä – tarkoituksena on perustaa meille vielä soveltavan liikunnan liikuntaleikkikoulu –, niin sieltä on selkeä polku aikuiseksi saakka, että aina löytyy itselle sopiva ryhmä, missä voi harrastaa, halusi sitten kilpailla tavoitteellisesti tai liikkua enemmän kuntoilumielessä, hän selvittää.

Ruuskanen lisää, että JKU haluaa toimia parayleisurheilun ja soveltavan liikunnan osalta suunnannäyttäjänä muille seuroille.

– Me olemme iso seura ja meillä on mahdollisuus panostaa tähän, hän toteaa.

Nuoret, innokkaat yleisurheilutaustaiset Jyväskylän yliopiston opiskelijat ovat Special Olympics -rahoituksen ja Valtti-ohjelman tuella saaneet jo muutamassa vuodessa paljon aikaiseksi. Seuraavaksi pyritään juurruttamaan toiminta osaksi seuraa niin, ettei se ole riippuvainen pelkästään Lindemanista, Hiltusesta, Korhosesta, Ruuskasesta sekä viimeisimpänä valmennusremmiin liittyneestä yleisurheilutaustaisesta liikuntapedagogiikan opiskelijasta Sami Kääriäisestä.

– Pidin korona-aikana jo lyhyen koulutuksen Zoomin välityksellä seuran yleisisissä ryhmissä toimiville ohjaajille ja valmentajille siitä, miten huomioida esimerkiksi keskittymisen haasteita, joita varmasti tulee aika ajoin esiin myös yleisissä ryhmissä. Toiveena on, että joskus päästään pitämään näitä koulutuksia myös käytännössä. Pyritään lisäämään valmiutta inkluusioon muissakin JKU:n ryhmissä, että ei ole pelkästään erillisiä erityisryhmiä vaan myös avointa toimintaa seuran sisällä, Anni Lindeman sanoo.

Lisätiedotwww.jku.fi/parayleisurheilu

Kuva: Aleksi Murtojärvi / Shard Visuals

Artikkeli on julkaistu alun perin keväällä 2021 Valtti-ohjelman käsikirjassa